Sami Nikander: Itämeri on pelastamisen arvoinen – laivojen typpirajoitukset eivät sitä pelasta
Helsingin Sanomat luo kuvaa ”Suomi pihtaa kantaansa Itämeren typpirajoituksiin” -jutussaan siitä, että laivoille suunnitellut typpirajoitukset käytännössä pelastaisivat Itämeren sen nykytilastaan. Lienee paikallaan katsoa asiaa lukujen valossa.
Laivaliikenteen osuus Itämeren typpikuormituksesta on vain 2 prosenttia
Itämeren kokonaistyppikuormitus kokonaisuudessaan on vuositasolla noin 650 000 tonnia. Jutussa käsitellyt typenoksidit ovat käytännössä peräisin palamisprosesseista, joiden osuus kokonaistyppikuormasta on noin 25 %. Tästä noin 160 000 tonnin kokonaiskuormasta laivaliikenteen osuus on noin 10 %, eli reilut 2 %. Voidaanko siis puhua merkittävästä ongelmasta, varsinkin kun teknologinen kehitys hoitaa ongelman itsestään? Tämä artikkelissa oli nostettukin esiin.
HS:n artikkelissa mainittu hallituksen kirjaus: ”teollisuuden kustannuksia ei vaalikauden aikana lisätä teollisuuden toimesta” ei ole sanahelinää, vaan osoitus vastuullisesta toiminnasta kilpailukyvyn puolesta. Vain kilpailukykyinen vientiteollisuus mahdollistaa suomalaisen hyvinvoinnin. Se tuottaa käytännössä puolet suomalaisten hyvinvoinnista. Ja vain kilpailukykyinen teollisuus voi toimittaa maailmalle kipeästi tarvittavia, korkeaa osaamista vaativia cleantech -ratkaisuja – jos halutaan, että ne tehdään Suomessa. Maine tulee osaamisesta ja tuotteista, ei lainsäädännöstä.
Me kemianteollisuudessa teemme laajalla rintamalla päivittäistä työtä Itämeren tilan kohentamiseksi, oli sitten kyse teollisista prosesseista, yhdyskuntien kuormituksen vähentämisestä, ravinnepäästöjen rajoittamisesta tai jopa ravinteiden kierrättämisestä. Itämeri on ainutlaatuinen meri, jonka hyvinvoinnin edistämiseksi tarvitaan laaja kirjo erilaisia toimenpiteitä. Nämä toimenpiteet kannattaa kuitenkin kohdentaa sinne, mistä saadaan paras hyöty. Viennin kilpailukyvyn kuristamisen ei tule kuulua keinovalikoimaan. Merikuljetuksien rooli on Suomelle massiivinen: viennistä merikuljetusten osuus on 90 %, tuonnista 80 %.
