Karoliina Markuksela: Miten päädyin opiskelemaan ympäristötekniikkaa Oulun yliopistoon?
Joskus oma tulevaisuus voi löytyä sattumalta kun vain lähtee kokeilemaan jotain uutta. Itse löysin oman alani, kun lähdin opiskelemaan ympäristötekniikkaa ennakkoluulottomasti sen kummemmin tietämättä, mikä minusta tulisi isona!
Olen aina halunnut vaikuttaa ja tehdä jotain, millä on oikeasti merkitystä. Sen lisäksi olen aina ollut tiedonjanoinen ja olin jo peruskoulussa kiinnostunut matematiikasta, kemiasta, biologiasta ja fysiikasta. Peruskoulun jälkeen tieni vei Oulun Madetojan musiikkilukioon, jossa päätin opiskella luonnontieteitä, koska ajattelin, että siinä en ainakaan menetä mitään – pidin siis toisin sanoen kaikki ovet avoinna. Lukion kolme vuotta menivät kuitenkin ihan liian nopeasti soitellen harmonikkaa ja muutenkin musiikin parissa, enkä sen kummemmin miettinyt mitä haluaisin tehdä tulevaisuudessa. Ajattelin että kyllä se oma tulevaisuus siitä sitten aikanaan valottuisi, mutta yllätyksekseni olin siinä hieman väärässä.
Luonnontieteellisten opiskelu kyllä kannatti, mutta olin ihan hukassa sen kanssa, mitä lähtisin opiskelemaan. Ainoa varma hakukohde oli biokemia, sillä olin kiinnostunut lukiossa biokemiasta. Päätin ottaa selvää yliopistojen tarjoamista koulutusohjelmista. Tähän väliin mainittakoon, että olen asunut koko lyhyen ikäni Oulussa ja lukion jälkeen minulla ei ollut erityistä hinkua lähteä Oulusta pois. Toki hain muihinkin yliopistoihin kuin vain Oulun, mutta ensimmäiset vaihtoehtoni sijaitsivat kuitenkin Oulussa. Kuitenkin tutkin laajasti eri yliopistojen koulutusohjelmia ja yritin sitä kautta etsiä omia mielenkiinnon kohteita. Ratkaiseva tekijä oli isäni, sillä hän oli ainoa lähipiirissäni, joka osasi ehdottaa teknillistä yliopistoa. Vaikka isäni ei sen kummemmin osannut auttaa minua lopullisessa valinnassa (hän nimittäin ehdotti esimerkiksi sähkötekniikkaa, mikä oli minulle iso ei), lähdin sen jälkeen tutkimaan juuri tekniikan koulutusohjelmia. Vaikka käytinkin tunteja koulutusohjelmiin tutustumiseen, ei se kuitenkaan auttanut minua niin paljon valinnoissani tulevaisuuteni suhteen kuin olin toivonut. Joten minä vain hain. Hain muun muassa Oulun yliopistoon biokemiaa ja ympäristötekniikkaa sekä Jyväskylän yliopistoon biologiaa. Vaikka ympäristötekniikka olikin vasta toisena järjestyksessä, otin paikan vastaan enkä ole katunut päivääkään.
Suuntautumisvaihtoehtoja ja työnhakua
Ensimmäinen vuosi opintojani oli pitkälti matematiikkaa, kemiaa ja fysiikkaa lukuun ottamatta paria kurssia, esimerkiksi ympäristöekologian kurssia. Ensimmäinen vuosi ei yksistään opintojen kannalta vielä avannut opiskelemaani koulutusalaa. Onneksi sain tutustua Ympäristörakentajakillan eli oman kiltani vanhempiin jäseniin ja sitä kautta sain tietoja tulevista opinnoista sekä suuntautumisvaihtoehdoista. Nyt toista vuotta opiskellessani olen varmistunut siitä, että olen oikealla alalla ja olen myös pystynyt paremmin miettimään vaihtoehtoja joihin haluaisin suuntautua. Tällä hetkellä olen miettinyt, että suuntautuisin bioprosessitekniikkaan, teollisuuden energia- ja ympäristötekniikkaan tai automaatiotekniikkaan ja sen lisäksi haluaisin ottaa myös tuotantotaloudesta lisäopintoja. Onneksi suuntautuminen päätetään vasta kolmannen vuoden keväällä, joten aikaa päättää ja pohtia on vielä. Toki siinä on se huono puoli, että kandivaiheessa kaikkia pitää hieman laajemmin opiskella, mutta itse olen kokenut sen vain positiiviseksi.
Opiskelijoiden keskuudessa pyörii tämän (ja kaikkien edellisten sekä myös tulevien) kevään kuumin sana: työnhaku. Sitä voi jollain tasolla verrata yhteishakuun: suurin osa kokee sen ahdistavaksi ja pelottavaksi eikä lopputuloksesta voi koskaan olla varma, mutta kun sen kunnialla suorittaa, voi hymyillä! Voin suositella eri hakukohteisiin sekä koulutusohjelmiin tutustumista, siitä ei ainakaan ole mitään haittaa. Omasta kokemuksesta voin myös sanoa, että kannattaa pitää silmät ja korvat auki. Valitettavaa, mutta totta; kun pääsee sisälle yliopistoon, saa tietää paljon enemmän koulutusaloista ja –ohjelmista mitä yliopistojen nettisivut kertovat. Se oli yksi niistä syistä, miksi jäin ”ympille” enkä ole katunut päivääkään. Tieto jonka sain vanhemmilta opiskelijoilta herätti mielenkiintoni. Lisäksi olen itse saanut mahdollisuuden osallistua kiltamme toimintaan sekä sitä kautta aktiiviseen opiskelijaelämään ja näin tekniikan opiskelijana myös teekkarielämään (jota voin suositella kaikille!). Toisin sanoen, jos seuraa omia mielenkiinnon kohteita sekä pitää mielen avoinna mahdollisuuksille, voi löytää edestään kaikenlaista odottamatonta ja monia mahdollisuuksia!
