Supramolekyylikemia oppii luonnosta ja biologiasta
Ranskalainen Jean-Marie Lehn oli mukana käynnistämässä kokonaista uutta kemian alaa, supramolekyylikemiaa, jossa valmiista molekyyleistä tehdään supermolekyylejä. Supramolekyylikemiassa luotavat rakennelmat muistuttavat monesti biologisia ratkaisuja. Lehn palkittiin kemian Nobelilla vuonna 1987.
Supramolekyylikemiassa olennaista on löytää täsmälleen oikeat molekyylit ja yhdistää ne ”superrakenteiksi”. Usein supramolekyylirakenteissa on pallomaisia ioneja hiiliketjujen lomassa, ja kokonaisuus pysyy koossa heikkojen sidosten avulla. Molekyylien on voitava tunnistaa toisensa, ja tässä luonto ja biologia tulevat kemian avuksi.
Supramolekyylikemian ratkaisut muistuttavat usein biologian ratkaisuja. Tieteenaloina molemmilla on paljon opittavaa toisiltaan. Jean-Marie Lehn koki oivalluksen, kun hän alkoi tutkia hermoston kemiaa ja hermosignaalin etenemistä ihmisessä. Tästä oivalluksesta sai alkunsa kokonainen kemian haara, joka on nyt tunnustettu ja aktiivinen omine kursseineen ja julkaisuineen.
Sisko Loikkasen kiehtovassa artikkelissa Jean Marie Lehn korostaa, että kemian kaikkia mahdollisuuksia ei vielä alkuunkaan ymmärretä – Lehnin mielestä kemian kultainen kausi on vasta tulossa .
