Sami Nikander: Ilmastonmuutoksen haasteisiin vastataan parhaiten kilpailukykyisellä teollisuudella
Suomalainen energia- ja ilmastotehokas teollisuus muodostaa kasvualustan uusille ratkaisuille bio- ja kiertotaloudessa, cleantechissa ja digitalisaatiossa. Tästä kasvualustasta nousee uusia ratkaisuja vain, jos teollisuuden kilpailukyvystä pidetään huolta. Päästökaupan maksimaalinen kompensaatio on välttämätöntä tässä palapelissä.
Päästökaupalla suora vaikutus kannattavuuteen
Pariisin ilmastokokous joulukuussa 2015 oli monella tavalla hyvä alku. Lähes kaikki maat ovat valmiita toimimaan ilmastonmuutoksen torjumiseksi. Valmiutta pitää ollakin, jotta tulee tekoja. EU:n ja sen mukana Suomen pöytään laittama velvoite hakee vertaistaan annettujen lupausten joukossa.
Pariisin kokouksesta on pitkä matka kansainvälisiin hiilimarkkinoihin, jotka tuovat kaikki toimijat samalle viivalle. Ensimmäisen kerran eri maiden sitoutumisen astetta mitataan vuonna 2023. Siihen asti EU on oma edelläkävijäsaarekkeensa, joka on jo täydessä työn touhussa ilmastovelvoitteidensa täyttämisessä. Nyt on toimittava viisaasti, jotta varmistetaan ilmastonmuutoksen torjumisen keinot, vaarantamatta suomalaisen teollisuuden kilpailukykyä.
Suomen hallitusohjelmaan on kirjattu kompensaatio päästökaupan kustannusten kattamiseksi. Kirjaus osoittaa, että hallitus ymmärtää asian tärkeyden. Kirjaukset on jalostettava teoiksi ja otettava käyttöön EU:n valtiontukisääntöjen mukainen maksimikompensaatio.
Kemia on ratkaisu, mitä suurimmassa määrin myös ilmastonmuutoksen hallinnassa. Teemme töitä joka päivä kestävämmän tulevaisuuden eteen. Siihen tarvitsemme kilpailukyisen toimintaympäristön. Osana tätä kokonaisuutta suomalainen kemianteollisuus tarvitsee täysimääräisen kompensaation päästökaupan kustannuksista. Muuten on aito uhka, että tuotanto kiihtyvällä vauhdilla siirtyy Euroopan ulkopuolelle maihin, joissa ei ole vastaavia päästökaupasta aiheutuvia kustannuksia.
Kemianteollisuuden yrityksistä monet ovat monikansallisia yrityksiä. Eri maiden yksiköiden keskinäinen kilpailu on kovaa niin laadussa kuin toiminnan kannattavuudessa. Ei ole vaikea arvata, mikä vähemmän kannattavien yksiköiden kohtalo on. Jos tuotannosta tehdään Suomessa liian kallista, löytyy kustannustehokkaampiakin maita – ne työt eivät Suomeen palaa koskaan.
