Sami Nikander: Energiaunioni-strategia hakee suuntaa EU:n energiapolitiikalle
Energiaunioni on EU:n uusi strategia, joka tarkastelee EU:n energiapolitiikkaa kokonaisuutena. Sillä haetaan ratkaisua niin energiaturvallisuuden parantamiseen, energiasisämarkkinoiden yhdentymiseen kuin energiatehokkuuteen ja vähähiilisen talouden edistämiseen
Energiaunioniksi nimetyllä strategiallia pyritään energian tuontiriippuvuuden vähentämiseen, varmaan ja kilpailukykyiseen energian saatavuuteen, uuden kasvun ja työpaikkojen aikaan saamiseen sekä päästöjen vähentämiseen. Kemianteollisuuden kannalta strategian tavoitteet ovat kannatettavia, kunhan ne toteutetaan romuttamatta EU:n energiapolitiikan päätavoitetta: toimitusvarmuutta, kilpailukykyisyyttä ja kestävyyttä.
Euroopan komissio julkaisi 25.2.2015 tiedonannon EU:n energiaunionista. Käytännössä kyse on EU:n uudesta energiapoliittisesta strategiasta, jossa komissio linjaa tulevaa työtään ja tarkastelee millä energiapolitiikan osa-alueella kaivataan lisää yhteisötason toimia. Komission tavoite on, että energiapolitiikkaa linjattaisiin tiiviimmin yhdessä EU-tasolla 28 kansallisen energiapolitiikan sijaan. Tiedonannossa on esillä viisi tuttua EU:n energiapolitiikan pääteemaa: energiaturvallisuuden parantaminen, energian sisämarkkinoiden luominen, energiatehokkuuden parantaminen, energiasektorin vähähiilisyys sekä tutkimus, kehitys ja innovaatiot.
Tiedonanto ei tuo olennaisesti mitään uutta verrattuna EU:n energiapolitiikan pitkään linjaan. Energiaunioni on komission poliittisissa prioriteeteissa kuitenkin nostettu niin korkealle, että tiedossa on laaja keskustelu energiapolitiikan prioriteeteista ja tavoitteista – sekä siihen, että tällä keskustelulla voi tiedonannon nykysisällöstä huolimatta olla isojakin vaikutuksia. Esitys sisältää kaikki tärkeät energiapoliittiset kysymykset ja esimerkiksi biomassan kestävyyskriteereissä Suomella on merkittäviä kansallisia intressejä. Energiapoliittinen keskustelu mahdollistaa toisaalta EU:n energiapolitiikan fokusoinnin olennaisimpiin yhteisötason toimiin että periaatteellisemman keskustelun myös kotimaassa siitä, miten ilmastoasiat ja kilpailukyky pystytään tulevaisuudessa sovittamaan yhteen energiapolitiikasta päätettäessä.
Energiaunionin kehittämisen keskiössä on EU:n energiaturvallisuus, joka on ajankohtainen muun muassa Ukrainan tilanteen vuoksi. Erityisesti kaasun toimitusvarmuutta koskevat kysymykset ovat esillä tiedonannossa. Komissio linjaakin eri toimia, joilla se parantaa kaasun toimitusvarmuutta EU:ssa muun muassa pyrkimällä monipuolistamaan kaasun tuontireittejä, -lähteitä ja toimittajia.
Komissio linjaa myös, että EU:n energian sisämarkkinoiden loppuunsaattamisen on keskeinen toimi energiaunionin luomisessa. EU:n kolmas energian sisämarkkinapaketti on yhä monissa maissa viemättä kansalliseen lainsäädäntöön ja maiden välinen sähkö- ja kaasuinfrastruktuuri on vielä paikoin puutteellista. EU:n 10 % tavoite valtioiden rajat ylittävästä siirtokapasiteetista suhteessa sähkön tuotantokapasiteettiin on vielä useassa EU-maassa saavuttamatta. Suomi on jo pannut kansallisesti toimeen EU:n kolmannen sisämarkkinapaketin. Valtioiden rajat ylittäviä siirtoyhteyksiä on Suomessa runsas 30 % suhteessa sähkön tuotantoon. Tämä taso on saavutettu markkinaehtoisesti, ilman poliittista ohjausta.
EU vahvistaa energiaunioni-tiedonannossaan myös sitoutumisensa vuoden 2030 ilmasto- ja energiapaketin tavoitteiden saavuttamiseen. Uusiutuvan energian käytön lisääminen ja energiatehokkuuden parantaminen edistävät myös EU:n energiaturvallisuutta. Suomi on pitänyt EU:n energia- ja ilmastopoliittisessa keskustelussa vahvasti esillä liikenteen kehittyneitä biopolttoaineita, ja komissiolta onkin saatu lupaus niiden markkinoiden edellytysten ylläpitämiseksi myös jatkossa.
EU:n energiaunionista keskustellaan keväällä 2015 tiedonannon pohjalta neuvostossa EU:n energiaministereiden kesken. Energiaunioni on keskeisesti esillä myös EU:n päämiesten keskusteluissa Eurooppa-neuvostossa.
