Hyppää sisältöön

Osaamisfoorumi peräänkuulutti rohkeutta osaajapularatkaisuihin

Onko Euroopassa enää yritysten tarvitsemaa huippuosaamista? Onko Suomi osaamisen kärkimaa? Mitä tulisi tehdä, jotta suomalainen osaaminen kääntyisi uudelleen noususuhdanteiseksi? Muun muassa nämä kysymykset puhuttivat Kemianteollisuus ry:n Osaamisfoorumissa tiistaina.

Kun yrityksillämme on kunnianhimoiset hiilineutraalisuustavoitteet ja Suomeen mahdollisesti tulevat investoinnit edellyttävät määrällisestikin paljon huipputason prosessinhoitajia, insinöörejä ja edelläkävijätutkimusta, on hyvin selkeää, että heikkenevällä osaamisella näihin tarpeisiin ei vastata. Selkeää liene sekin, että pieni Suomi Euroopan laidalla ei yksin pärjää. Kansainvälinen teollisuus tarvitsee paitsi kansainvälisesti kilpailukykyisen toimintaympäristön, myös globaalisti päteviä osaajia.

Mitä sitten pitäisi tehdä? Ainakin varmistaa, että suomalainen osaaminen saadaan takaisin nousuun. Siihen tarvitaan napakkaa keskustelua paitsi rahoituksesta ja resursseista, myös rahoituksen allokoinnista siten, että niukkoja rahavaroja käytetään mahdollisimman tehokkaasti. Tarvitaan vielä tehokkaampaa dialogia ammatillisen koulutuksen ja yritysten välillä; joustavia malleja tuottaa oikeanlaista osaamista yhteistyössä. Tarvitaan selvitys siitä, mitä osaamiskäyrällemme tapahtui. Miksi luku- ja laskutaito rapautuvat ja millaiseen tukeen nyt olisi tarvetta? Olisiko jokin toinen maa onnistunut nykymaailman vaateiden kohtaamisessa paremmin, ja voisimmeko ottaa oppia muualta? Ennen kaikkea kuitenkin tarvitsemme luonnontieteellis-matemaattista osaamista, joka on se tärkein pohja kaikelle teollisuuden tarvitsemalle osaamiselle. LUMA -osaaminen on jokaisen teknologiaratkaisun ja innovaation taustalla. Kemian innovaatiot tunnetusti pelastavat maailmaa.

Eilisessä Osaamisfoorumissa pohditun mukaisesti, nyt tarvitaan rohkeutta pohtia, missä haluamme Suomen tulevaisuudessa nähdä, ja rohkeutta tunnustaa, että nykymalli ei ehkä vastaa tulevaisuuden tarpeisiin. Vaikka oppimistulosten vertailut ovat vain yksi mittari todentaa osaamistasoa, ei kansainvälisessä vertailussa pärjätä katsomalla taaksepäin ja siihen mitä joskus olimme, vaan katsomalla rohkeasti eteenpäin. Omalta osaltani haluankin kannustaa jokaista nuorta pohtimaan, olisivatko maailmanpelastushommat vaihtoehto. Näin tyttöjen päivän kunniaksi haluan myös erityisesti rohkaista jokaista nuorta naista pohtimaan luonnontieteellis-matemaattisen urapolun vaihtoehtoja, kehittämään itseään niissä aineissa, joissa voi päästä loistamaan, ja tekemään rohkeita ja epäperinteisiäkin valintoja. Teollisuudessa mielenkiintoisia hommia taatusti riittää.