Maija Pohjakallio: Osaoptimointi ei kanna biotaloudessakaan pitkälle

Suomen biotalousstrategia nostaa toimivat raaka-ainemarkkinat keskiöön. Nyt olisikin varmistettava, ettemme estä kestävää ja innovatiivista yritystoimintaa ohjaamalla sääntelyn ja tukiaisten kautta raaka-aineiden käyttöä julkisen vallan valitsemiin kohteisiin.

Biotalouden raaka-ainemarkkinoiden toimivuuden hämmentämisestä löytyy esimerkkejä sekä kotimaasta että EU-tasolla.

Suomen Energiavirasto myönsi tammikuussa 2014 mäntyöljypohjaiselle biopolttoaineelle oikeuden tuplalaskentaan, mikä arvottaa mäntyöljyn käytön polttoaineen tuotannossa paremmaksi vaihtoehdoksi kuin sen käytön korkeamman jalostusarvon kemian tuotteina vaikkapa elintarvikkeissa, rehuissa, maaleissa tai autonrenkaissa.

EU-tason epäkohtana puolestaan on muun muassa se, että edistyneiden biopolttoaineiden valmistus rinnastetaan samalle tasolle kuin suora jätteen poltto, mikä asettaa liikenteen polttoaineiden valmistajat jätehierarkiassa alakynteen.

Biotalous on voimakkaassa kehitysvaiheessa, jossa painopisteenä tulisi olla sekä ympäristön että markkinatalouden kannalta aidosti kestävän toiminnan rakentaminen.  Biotalous tarvitsee toki pelisäännöt, mutta niitä rakennettaessa tulisi huomioida, että sen eri alueet ja niiden ainevirrat liittyvät toisiinsa.

Bioenergiaan, biokemikaaleihin ja biomateriaaleihin liittyvää sääntelyä on kehitetty toisistaan liian erillään. Osaoptimoinnista tulisi nyt luopua ja pyrkiä biomassojen kokonaiskiertojen optimointiin kestävyyden ja materiaalitehokkuuden näkökulmasta.

Katso lisää: Kemianteollisuus on biotalouden mahdollistaja