Hyppää sisältöön
Ostoskori
Ostoskori
Kannanotot

Kemianteollisuus ry:n näkemykset innovaatiopolitiikkaan

Innovaatiot ja T&K
Still life photography of a hand holding a lit light bulb. Smudged blackboard background.
Kemianteollisuuden kannanotto innovaatiopolitiikkaan.

Johdanto

Kemianteollisuus ry on kemianteollisuuden ja sen lähialojen elinkeino- ja työmarkkinapoliittinen toimialajärjestö, jonka tehtävänä on edistää sen jäsenten kilpailukykyä ja toimintaedellytyksiä ja jäsenten ja sidosryhmien välistä yhteistyötä. Kemianteollisuudella on 364 jäsenyritystä. Liikevaihto 36,4 miljardia ja tavaravienti noin 17,7 miljardia vuodessa (vuonna 2022). T&K-investoinnit ovat noin 450 miljoonaa vuosittain. Kemianteollisuudeksi luokitellaan Suomessa öljy-, kaasu- ja petrokemian teollisuus, kemian perusteollisuus, kemian tuoteteollisuuden eri toimialat: lääketeollisuus, muovi- ja kumiteollisuus, kosmetiikka ja pesuaineet sekä maaliteollisuus. Kemianteollisuus työllistää suoraan, välillisesti ja tulovaikutusten kautta noin 100 000 suomalaista.

Tutkimuksen, kehityksen ja innovaatioiden (TKI) merkitys kemian alalle

Kemianteollisuus ry kiittää nykyistä hallitusta sen tavoitteesta tukea yritysten uudistumista erilaisin toimin. Tutkimus, kehitys ja innovaatiot ovat merkittävässä roolissa niin vihreän siirtymän kuin talouden kasvun ja kilpailukyvyn saavuttamisessa. Suomessa toimiva kemianteollisuus on kasvuhakuinen ratkaisujen tekijä, jolla on myös omana tavoitteenaan olla luontopositiivinen hiilineutraali toimiala. Tämän toteutuminen onnistuu vain investoinneilla, jotka hyödyntävät uusia innovaatioita ja teknologioita. Vihreän siirtymän tavoitteiden saavuttamiseksi kemianteollisuuden investointien pitäisi moninkertaistua nykyisestä. Ilmastotavoitteetkin ovat vain muutaman innovaatiosyklin päässä.

Parlamentaarinen yhteistyö TKI-asioissa ja nykyisen hallituksen kunnianhimoiset hallitusohjelmakirjaukset luovat uniikin mahdollisuuden luoda yhdessä eri toimijoiden kesken Suomeen yksi maailman parhaista TKI-infrastruktuureista. Tähtäimenä tulisi olla vähintäänkin Suomen tutkimus- ja innovaatiokyvyn nostaminen sille tasolla, jolla se on ollut ja mielellään maailman huippujen joukkoon. Onnistuessaan tämä luo sekä toivottua kasvua sekä työpaikkoja.

Kunnianhimoisessa TKI-politiikan uudistamisessa ei ole pelkästään kyse rahoitusinstrumenteista vaan myös innovaatiot mahdollistavasta politiikasta sekä yhteistyöstä eri toimijoiden kesken. Lähtökohtana innovaatiopolitiikalle on, että teknologiat ja innovaatiot eivät tunne rajoja ja toimialamme on jatkuvassa globaalissa kilpailussa. Yritykset panostavat TKI-toimintaan ja investoivat Suomeen vain, jos Suomi nähdään kilpailukykyisenä ympäristönä. Politiikan tulee luoda tilaa kehitykselle ja onnistumisille sekä jakaa siihen liittyvää riskiä. Päämääränä tulee olla vihreään siirtymään adaptoituminen ja sen luomista mahdollisuuksista hyötyminen, taloudellinen elpyminen sekä Suomen resilienssi.

Vuonna 2022 valtion T&K-menoista korkeakoulusektorille meni 1387 M€ ja yrityssektorille 244 M€. Kansainvälisessä vertailussa Suomen julkinen T&K-rahoitus yliopistoille ja korkeakouluille on hyvällä tasolla mutta yritysten T&K-kannusteet ovat selvästi kilpailijamaita heikommat. Myös korkeakoulujen ja yritysten yhteistyön määrä on notkahtanut (Vuosina 2010–2017 yritysten ja yliopistojen yhteistyö vähentyi yli 40%). Vuoden 2010 jälkeen Business Finlandin rahoitusta nimenomaan yritysten innovaatioavustuksiin ja yhteistyöhankkeiden rahoitukseen leikattiin huomattavasti. Myös Suomen bkt:n kasvu on ollut vähäistä vuoden 2008 jälkeen. Kemianteollisuus ry katsoo, että lähivuosina jaettavat lisäpanostukset TKI-toimintaan sekä T&K-rahoituslaki tulee kytkeä yritysvetoisen TKI-rahoituksen lisäksi myös yritysten ja yritys-korkeakouluyhteistyön elvyttämiseen ja tukemiseen. 

Politiikkasuositukset

  • Kaksi kolmasosaa julkisesta T&K-lisärahoituksesta suunnataan yritysten T&K-avustusten kasvattamiseen. Rahoitus jaetaan kilpailullisesti Business Finlandin kautta yritysvetoiseen tutkimus- ja kehitystoimintaan.
  • Kemianteollisuus ry katsoo, että kaiken kokoisten yritysten tulee voida hyötyä tuki-instrumenteista. Tällä hetkellä suurempien yritysten on hankala saada tukea t&k-hankkeille. Tällä on vaikutuksia siihen mihin globaalit yritykset sijoittavat tuotekehitysyksiköitään (yritysten sisällä käydään kilpailua), koska maat käyvät tällä hetkellä kilpailua parhaimpien kehitysympäristöjen edellytyksistä.
  • Tällä hetkellä Business Finlandin rahoitusohjelmat ovat tutkimuksen ja kehityksen osalta liian lyhyitä. Tahtotilana on toimia pitkäjänteisemmin ja siksi rahoitusohjelmien kestoa tulee pidentää nykyisestä viiteen vuoteen, joka vastaisi paremmin T&K-toiminnan aikajännettä yrityksissä. Lisäksi rahoituksen pitää antaa tukea tarpeeksi pitkälle esikaupalliseen tekemiseen.
  • Innovaatioien kaupallistamiseen tulisi kohdistaa resursseja, koska Ilmastorahaston ja Teollisuussijoituksen fuusioimisen jälkeen ei Suomessa ole valtiollista rahoittajaa pilotointi- ja demonstraatiohankkeisiin. Teollisuussijoituksen tulisi joko ottaa käyttöön epäsymmetriset rahoitusinstrumentit tai pilotoinnin- ja demonstroinnin rahoitukselle on luotava uusi rahoitusmekanismi. Pilotointi- ja demonstrointi tarkoittaa kemianteollisuudessa käytännössä tuotantoprosessin rakentamista pienoiskoossa, joka vaatii laitosinvestoinnin. Nämä ovat arvoltaan muutamasta kymmenestä miljoonasta noin sataan miljoonaan. Varsinkin pienemmille yritykselle tämä vaihe koituu mittavien kustannusten ja Suomen rahoitusmarkkinoiden pienuuden takia esteeksi kasvulle, jolloin teknologia usein myydään pois Suomesta. Julkisen riskirahoitusmekanismin puuttuminen johtaa myös siihen, että uusia teknologioita pilotoidaan täällä hitaammin tai että teknologioiden pilotointi tehdään paremmassa toimintaympäristössä ja koska pilotointi-investointi tehdään muualle, myös tuotanto usein toteutetaan muualla kuin Suomessa. Suomen tulee käyttää kaikki EU:n valtiontukipoikkeussääntöjen mahdollisuudet hyväksi.
  • TKI-verokannuste tulee laajentaa uudistumista tukeviin laitehankintoihin. Etenkin nyt uudistushaluiset yritykset joutuvat investoimaan nopean digitaalisen kehityksen seurauksena uudenlaiseen tuotekehityslaitteistoon. Esimerkiksi tekoäly luo mahdollisuuksia kemianteollisuuteen, mutta uudet teknologiat ovat alalla suuria investointeja. Laitetuki olisi Suomelle myös lisä kilpailuun yritysten TKI-funktioiden sijoittumisessa globaalisti. Laiteinvestointien lisääminen myös loisi uusia työpaikkoja, koska tällöin yritysten olisi pakko kouluttaa korkean osaamisen henkilöstöä.
  • Kemianteollisuus peräänkuuluttaa lisäksi keskustelua siitä, miten disruptiivisten teknologioiden kaupallistamista voisi tukea. Disruptiivisen teknologian kaupallistaminen on erittäin pääomaintensiivistä ja maksaa keskimäärin kemian alalla kymmenistä miljoonista muutamaan sataan miljoonaan uudesta tuotteesta puhuttaessa (lääkeyrityksissä puhutaan miljardista) ja pienempimuotoisessa prosessiparannuksesta puhutaan sadoista tuhansista. Aikajänne on yleensä noin kymmenestä vuodesta kahteenkymmeneen vuoteen. Yritys ei helposti lähde kaupallistamaan keksintöjä, ellei saa riskiä jaettua. Täysin uudet teknologiat tai vanhan teknologian käyttö täysin uudella tavalla vaativat riskirahoitusta. Isoriskiset hankkeet tulevat lisääntymään, kun yritykset hakevat kasvua uusilta alueilta ja sen rahoittaminen nopeuttaa vihreän siirtymän toteutumista.  
  • Uusien teknologiaohjelmien perustaminen, jossa yritykset ja tutkijat pääsevät kohtamaan. Tällä hetkellä alamme kokee yhteistyön etenkin yliopistojen kanssa haasteelliseksi, koska yliopistojen sopimusjuridiikka ei taivu yhteistyöhön vaan yritykset nähdään melkein aina olevan asiakassuhteessa yliopistoon. Tämä ei kannusta yhteistyöhön ja siksi yhteistyölle tulee luoda uusia foorumeita.
  • Huippuosaajien, mukaan lukien huippututkijat, houkuttelu Suomeen. Maahantulon täytyy olla sujuvaa ja huippututkijoille täytyy luoda puitteet tehdä korkealaatuista tutkimusta, joka vaatii tarpeeksi pitkäjänteisen tutkimusrahoituksen. Tutkimuksen hyödynnettävyys yrityksissä tulee varmistaa, koska innovaatio on innovaatio vasta kun se on tuottava. Tutkijoiden tulee pysytä esteittä siirtyä yliopistojen ja yritysten välillä, koska keksintöjen kaupallistaminen vaatii usein tutkijan roolia myös uudessa yrityksessä tai kaupallistamisprojektissa.  
  • Innovaatiotoiminnan esteiden purkaminen niin kotimaassa kuin EU-lainsäädännössä. Esimerkiksi julkisten sairaaloiden tutkimusedellytysten vahvistaminen sekä toisiolain uudistaminen, jotta tietoa saadaan vastuullisella tavalla käytettyä tutkimuksen ja kehityksen vauhdittamiseksi. EU-lainsäädännössä pitäisi pyrkiä kohti teknologianeutraaliutta eikä voittavaa teknologiaa saisi valita poliittisesti. Tiettyjen teknologioiden täyskieltoa tulee harkita erittäin tarkasti varsinkin, jos kuitenkin kilpailijamaat hyödyntävät tekniikoita. Lisäksi rahoituspolitiikassa pitäisi mahdollisimman monen ohjelman toimia excellenceperiaatteella eikä koheesioperiaatteella.
  • Valtion on tärkeää seurata politiikkatoimien ja rahoituksen toteutuksen onnistumista. Ehdotuksemme mittariksi t&k-intensiteetin lisäksi:

”uudenlaisten tuotteiden myynti” -tyyppinen mittari, jolla saadaan tietoa siitä, jalostuuko tutkimus ja kehitys kaupallistettaviksi innovaatioiksi. Tutkimus ja kehitys ei ole itseisarvo, vaan niillä tulee saavuttaa kasvua, hyvinvointia tms. Mittarilla mitataan tutkimuksessa ja kehityksessä läpi menneiden uusien tuotteiden myynti kunakin vuonna, joka suhteutetaan yrityksen t&k investointiin kunakin vuonna.

Lue seuraavaksi