Voisiko monimuotoinen työelämä auttaa yrityksiä kohti turvallisempaa työpaikkaa?
Vaikka kemianteollisuus on Suomessa moneen muuhun teollisuuden alaan verrattuna turvallisempi työpaikka, tavoitteena on aina nolla työtapaturmaa. Voisiko monimuotoinen työelämä auttaa tavoitteeseen pääsyä?
Suomen kemianteollisuudessa lääkärin hoitoa tarvitsevien tapaturmien määrä työtunteja kohti on viime vuodet pysynyt tasolla noin 10 tapaturmaa miljoonaa työtuntia kohti. Vuonna 2021 hieman alle 100 kemianteollisuuden Responsible Care -vastuullisuusohjelmaan sitoutunutta yritystä raportoi yhteensä 386 työtapaturmaa: enemmän kuin yksi päivässä. Vaikka kemianteollisuus on Suomessa moneen muuhun teollisuuden alaan verrattuna turvallisempi työpaikka, tapaturmia sattuu liikaa. Vertailukohteena voi käyttää Euroopan öljyteollisuuden tapaturmataajuutta, mikä on keskimäärin alle 2.
Monimuotoisuutta pidetään usein haasteena, mutta suomalaisessa työelämässä se voi olla myös ratkaisu.
Berlin Bradley kehitti DuPontilla teorian, jonka mukaan yrityksen turvallisuuskulttuurin kehitystä voidaan arvioida. Bradley jakoi yritysten turvallisuuskulttuurit neljään tasoon:
- Reaktiivinen kulttuuri, jossa toimitaan pääasiallisesti vaistojen mukaan ja reagoidaan tapahtumiin.
- Valvontaan perustuva kulttuuri, jossa on laadittu sääntöjä ja ohjeita eri tilanteisiin.
- Kulttuuri, jossa on merkittävä määrä itseohjautuvia ihmisiä, jotka ovat sisäistäneet turvalliset toimintatavat, pitävät niitä tärkeinä ja toimivat sen mukaisesti
- Tiimikulttuuri, jossa turvalliset toimintatavat sisäistäneet ihmiset muodostavat ryhmiä ja ottavat vastuuta myös toisten turvallisuudesta ja tarvitsevat toinen toisiaan turvallisen työpaikan varmistamiseksi.
Kemianalan yrityksissä on tyypillisesti paljon sääntöjä ja ohjeita, mikä on tavallista turvallisuuskriittisissä organisaatioissa, jolloin päästään helposti tasolle 2. Yrityksissä on työntekijöitä, joille turvalliset työtavat ovat tärkeitä, jotka kokevat ne arvokkaiksi ja haluavat toimia niiden mukaan. Nämä työntekijät vievät yritystä tasolle 3. Ehkä meidän ongelmamme on, että emme kykene toimimaan työyhteisönä lähimainkaan riittävän hyvin. Tämä estää meitä pääsemästä tasolle 4, jossa työtapaturmien määrä olisi merkittävästi nykyistä alempi.
Miten monimuotoinen työelämä voisi auttaa? Suomessa työntekijät ovat lähtökohtaisesti velvollisuudentuntoisia ja esihenkilöt luottavat alaisiin. Olemme tottuneet hoitamaan meille asetetut tehtävät ja siihen, että meihin luotetaan. Tämä on tietenkin hyvä asia, mutta ”jokainen hoitaa oman ruutunsa” -ajattelulla ei ole mahdollista pärjätä kisassa hyvin toimivaa joukkuetta vastaan. Jos ei ole helppoa saada homogeenistä ryhmää toimimaan yhtenäisenä tiiminä, mitä tapahtuu, jos ryhmään tulee ”erilaisia” henkilöitä? Näen kaksi vaihtoehtoista tulevaisuutta: joko ryhmä päätyy toimimattomaksi ja se täytyy hajottaa tai se alkaa se alkaa etsiä reittiä kohti toimivaa tiimiä, jolloin vain taivas on rajana.
Ryhmän jäsenten on pakko opetella tuntemaan toinen toisensa — arvot, tavat, vahvuudet ja heikkoudet. Vaikka toisiin tutustuminen ja kommunikointi ei ole meidän kantasuomalaisten luontaisia vahvuuksia, olemme loistavia ryhmän jäseniä: osaamme, meihin voi luottaa ja olemme auttamisen mestareita. Kaveria ei jätetä. Kun tähän lisätään muiden vahvuudet, saadaan monitaitoinen ryhmä, joka pystyy kantamaan vastuuta yhdessä ja huolehtimaan toinen toisistaan ja kaikista muistakin, joiden kanssa ovat ryhmänä tekemisissä. Nyt ollaan sellaisessa toimintamallissa, jolla myös turvallinen työpaikka voidaan saavuttaa.
En väitä, että tämä olisi ainoa tie hyvään ja mielelläni kuulisin muitakin reittejä. Olen varma, että Suomessa on lähes jokaisessa kemianteollisuuden yrityksessä joko homegeenisiä tai monimuotoisia tiimejä, jotka tekevät hyvää työtä ja turvallisesti. Olisi hienoa saada kuulla näistä. Yksi hyvä keino kertoa miten työpaikat on tehty turvallisemmiksi, on hakea kemianteollisuuden turvallisuuspalkintoa 2023. Lue lisää täältä ja ehdota yrityksesi esimerkki mukaan kilpailuun!
