Anni Siltanen: Neljä askelta osaamiskilpailukyvyn varmentamiseksi kriisin jälkeen
Korkeakoulujen opiskelijavalinta on viime päivinä puhuttanut Suomessa. Korona-aika asettaa koulutuskentänkin monella tavalla uuden eteen, emmekä ole aikaisemmin olleet tilanteessa, jossa valintakoetta ei yhtäkkiä voidakaan järjestää perinteisellä tavalla.
Tässä yhteydessä on jo pohdittu koko valintakokeen relevanssia, mahdollisuuksia digitaaliseen suoritustapaan ja ylipäätään aloituspaikkojen runsasta nostoa, jotta mahdollisimman monella nuorella olisi mahdollisuus olla opintojen piirissä ensi syksynä. Tulevaisuuden vastuullisen työelämän näkökulmasta ensisijaisesti on kuitenkin pidettävä huoli laadusta. Ei ole kenenkään etu siirtää epävarmuutta opintojen jälkeiseen työllistymiseen. Määrä ei korvaa laatua.
Osaamisen kehittäminen turvaa meidän jokaisen omaa tulevaisuutta ehkä tehokkaammin kuin mikään muu investointi. Koronakriisin keskellä pohdimme yhteiskunnallisia keinoja turvata Suomen osaamiskilpailukykyä mahdollisimman joustavasti:
1) Sen lisäksi että lisäisimme korkeakoulutuksen aloituspaikkojen määrää niillä aloilla joiden työllisyystavoitteet ovat merkittäviä, tulisi nyt lisätä täydennys- ja muuntokoulutusmahdollisuuksia vastaamaan myös koronakriisin yhteydessä monella työpaikalla tehtyihin sopeuttamistoimiin. Avoimen yliopiston väylää tulisi kasvattaa aktiivisena mahdollisuutena hakeutua jatkamaan opintoja korkeakoulussa. Nämä ratkaisut palvelevat pitkällä tähtäimellä sekä tämän kevään pääsykokeissa ilman opiskelupaikkaa jääviä että niitä, jotka ovat joutuneet työttömiksi tai lomautetuiksi.
2) Korkeakoulujen tulisi aktiivisesti ja joustavasti tarjota moduuleja, joiden avulla osaamisen päivittäminen onnistuu nopeasti. Digitalisaation mahdollisuuksia etäopintoihin ja yksilöllisiin ratkaisuihin kannattaa hyödyntää kunnianhimoisesti nyt kun digiloikka on suoritettu menestyksekkäästi.
3) Avoimen yliopiston tarjonnasta tulisi tehdä ainakin väliaikaisesti maksutonta, jotta kaikilla olisi mahdollisuus osallistua opintoihin ja sitä kautta rakentaa väylää kohti korkeakouluopintoja.
4) Nyt on jopa entistäkin tärkeämpää varmistaa väylät ammatillisesta koulutuksesta ammattikorkeakouluun ja ammattikorkeakoulusta tiedekorkeakouluihin. Pidetään kaikki väylät auki ja huoli siitä, että aikaisemmat, vaikkapa ulkomaillakin suoritetut opinnot on mahdollista hyväksilukea tehokkaasti.
Lisäksi edellyttäisimme vielä harkintaa oppivelvollisuuden laajentamisen toteuttamiseen. Nyt kaavailtu laajennus maksaa tämän hetkisen virallisen laskelman mukaan noin 110 miljoonaa euroa vuodessa. Muun muassa Helsingin kaupunki on kuitenkin laskenut, ettei se riitä lainkaan. Sen sijaan, että nyt sijoitamme valtion rahaa uudistukseen, joka osaamisen kehittämisen sijaan kattaa lähinnä oppimateriaalikuluja ja koulumatkakuluja – turvataan toki osaamisen tulevaisuutta ja työllisyyttä muilla keinoin nyt, kun meitä on kohdannut odottamaton kriisi.
Suomi tarvitsee huippuosaamista niin ammatillisella kuin korkeakoulutuksenkin puolella. Suomalaisen teollisuuden edustajana haluan kannustaa koko yhteiskuntaa pohtimaan, miten osaamiskilpailukyky turvataan kriisiaikana. Oppimisesta on aina hyötyä. Se on investointi, joka kantaa kohti tulevaisuutta.
Anni Siltanen
@AnniSiltanen
Lue seuraavaksi
Joustavalla tutkintorakenteella jokaisella nuorella on edellytykset kasvaa alansa huippuosaajaksi
Osaamistason lasku on mahdollisuus kivuliaalle keskustelulle
