Anni Siltanen: Kriisin keskelläkin katse on tulevaisuudessa
Hallitus kokoontuu huomenna kehysriiheen. Sitä varten haluaisin muistuttaa muutamasta Suomen nopean jälleenrakennuksen kannalta elintärkeästä asiasta. Prioriteetteja tulisi tässä tilanteessa tarkastella kriittisesti.
Koronapandemia on pistänyt koko yhteiskunnan ja prioriteettimme muutamassa viikossa uusiksi. Suuri osa kansasta työskentelee kotoa käsin, oppilaitokset ovat siirtyneet etäopetukseen. Siinä missä mekin vielä maaliskuun alussa pohdimme huippuosaajien saatavuutta ulkomailta, on meidän nyt ensisijaisesti keskityttävä turvaamaan teollisuuden toimintojen pysyvyys oikealla osaamisella ja tehtävä kaikki voitavamme työllisyysasteen säilyttämiseksi.
Ensiksi, oppivelvollisuuden laajentamisen ei vallitsevassa tilanteessa tulisi olla se kiireellisin asia. On tärkeintä pitää yhteiskunnan perusvalmiudet kunnossa ja teollisuuden toiminnot käynnissä niin hyvin kuin mahdollista. Palautumisen on voitava alkaa heti kuin mahdollista. Tämä tarkoittaa ammatillisen osaamisen turvaamista esim. joustavilla täydennys- ja muuntokoulutuksen malleilla, kriisin aikana ja sen jälkeen.
Oppilaitosten tulee yhdessä työelämän kanssa pystyä vastaamaan näihin haasteisiin. Painopisteet on arvioitava uudelleen. Turvataan Suomen osaamiskilpailukyky tarkistamalla kohdennukset vastamaan tämän hetken osaamistarpeita, katse kuitenkin tulevaisuudessa. Jatkuvan oppimisen toimenpiteille on nyt kysyntää. Hallituksen tulisi jäädyttää oppivelvollisuuden laajennus ja toisen asteen maksuttomuus ja kohdentaa siihen suunnattu budjetti jatkuvan oppimisen toimenpiteisiin ja työllisyyden turvaamiseen.
Toiseksi, yhteiskuntamme ottama digiloikka on ollut pakko-olosuhteissa varsin vaikuttava. Etenkin oppilaitoskentässä muutos tapahtui käytännössä yhdessä viikonlopussa, ja digitaidot nousivat kerralla arvoon arvaamattomaan. Työelämän käytännöt sopeutuivat nopeasti koronan vaatimalla tavalla etätöiksi, eikä joihinkin vanhoihin käytäntöihin enää ole paluuta. Nyt on pidettävä huolta, että kaikki pysyvät mukana. Digitalisaation nopea kehittyminen on ennen kaikkea valtava mahdollisuus, johon kannattaa kunnianhimoisesti tarttua. Otetaan siis digitaalisuusasiat läpileikkaavana teemana mukaan jatkuvan oppimisen strategiaan. Sille on nyt sopiva hetki.
Kolmanneksi haluaisin todeta, että samalla kun pohdimme kriisistä selviytymistä, on katse pidettävä vahvasti tulevaisuudessa. Tähän tarvitsemme jatkuvaa yhteistyötä päättäjien, oppilaitoskentän ja työelämän välillä. Teollisuuden pitkän tähtäimen hiilineutraaliustavoitteet pysyvät koronakriisin jälkeenkin toimintamme keskiössä. Panostus osaamiseen ja innovaatioihin on samalla myös panostus koko yhteiskunnan tulevaisuuteen. Tarkastellaan siis osaamis- ja työllisyystavoitteita osana yhteiskunnan jälleenrakennusta koronan jälkeen.