Miten Iranin sota vaikuttaa kemianteollisuuteen?
Öljyllä ja maakaasulla on maailman energia-, ruoka- ja tavaratuotannon osalta valtava rooli. Elintärkeät typpilannoitteet valmistetaan maakaasusta. Tavaroista 95 prosenttia sisältää petrokemikaaleja. Käynnissä oleva Iranin sota tarkoittaa niukkuutta ja kohoavia hintoja kovin monelle.
Iranin sota on reilun kuukauden ikäinen. Öljyn ja nesteytetyn maakaasun maailmanmarkkinat ovat pahassa pinteessä. Maailman noin 100 miljoonan öljybarrelin päivätarjonnasta puuttuu useita prosentteja arviosta riippuen [1]. Nesteytetyn maakaasun (LNG) globaalin tuotannon ennustetaan supistuvan tänä vuonna seitsemän prosenttia.
Myös useiden öljyyn ja maakaasuun perustuvien tuotteiden tarjonta on supistunut huomattavasti. Lähi-Itä vastaa typpilannoitteiden, muoviraaka-aineiden, heliumin ja metaanin osalta yli kymmenestä prosentista koko maailman tuotannosta.
Aasiassa hupenevia raakaöljyvirtoja on kohdennettu polttoainetuotantoon petrokemian ja polymeerien sijaan. Tämäkin on vähentänyt muoviraaka-aineiden tuotantoa ja täten nostanut niiden hintoja.
Maailmanmarkkinoilla onkin nähty voimakkaita hintaliikkeitä. Lannoitteena käytettävän urean hinta on noussut kuukaudessa liki 50 prosenttia, keskeisimmän muoviraaka-aineen polyeteenin hinta noin 35 prosenttia. Lisäksi kemianteollisuuden kansainväliset yritykset ovat ilmoittaneet kymmenien prosenttien hinnankorotuksista eri kemikaalien osalta.
Suomen kemianteollisuudessa ei erityisemmin hurrata
Hintojen nousu sataa suhteellisen harvalukuisen yritysjoukon taskuun. Eniten hyötyvät ne yritykset, jotka ovat kemianteollisuuden arvoketjussa hyvin lähellä öljynjalostusta. Mitä lähemmäs arvoketjussa edetään kohti kuluttajatuotteita, sitä haastavammaksi tilanne käy.
Tästä konkreettinen esimerkki on Muoviteollisuus ry:n 18.–20.3. tekemä jäsenkysely, jossa yli puolet vastaajista kertoo raaka-aineidensa kallistuneen huomattavasti ja kaksi kolmasosaa joutuvan tinkimään katteistaan. Liki 60 prosenttia vastaajista odottaa myynnin laskevan.
Iranin sota antaakin kovan kolauksen alan yrityskentässä alkuvuonna virinneelle optimismille. Kuluttajien varovaisuus kasvaa, ja rakentaminen, jonka näkymät ovat olleet Suomessa etenkin asuinrakennusten osalta vaisut, jähmettyy entisestään.
Talouskasvu siis hidastuu. Päälle tulevat logistiikkakustannusten aiheuttamat paineet. Näin ollen edes bio- ja kiertotalouteen pohjaavat kemianyritykset, joiden tilanne on raaka-ainemielessä parempi, eivät voi huokaista helpotuksesta.
Kokonaisuutena tilanne eroaakin edellisestä etenkin vuodelle 2022 keskittyneestä energiakriisistä, jolloin kysyntä ja talouskasvu oli nykyistä selkeästi voimakkaampaa.
Yhdysvaltojen kemianteollisuus on kriisin voittaja
Iranin kriisin selkeä voittaja kemianteollisuuden osalta on Yhdysvallat. Kriisi ei ole vaikuttanut sähkön hintaan, ja maakaasun hinta jatkaa huomattavan edullisella tasolla Eurooppaan tai Aasian verrattuna.
Japanissa, Etelä-Koreassa ja Kiinassa alan tilannetta heikentää raakaöljyn saatavuus. Toisaalta Kiinassa raakaöljyn varmuusvarastot ovat huomattavat, ja maassa on tehtaita, joissa voidaan tehdä hiilestä kemikaaleja.
Keski-Euroopan kemianteollisuus on kärsinyt korkeasta energian hinnasta Venäjän laittomasta hyökkäyssodasta lähtien. Iranin sota syventää kriisiä entisestään ja muistuttaa hyvin kipeästi energiaomavaraisuuden merkityksestä myllertävässä maailmassa.
[1] Lähi-Itä vastaa noin 20 % maailman öljyntuotannosta (raakaöljy + jalosteet). Tällä hetkellä alueelta pääsee raakaöljyä markkinoille etenkin Iranista, sekä Saudi-Arabiasta Punaisenmeren kautta. Myös globaaleista varmuusvarastoista vapautetaan noin 2 miljoonaa barrelia päivässä.
