Vesa Kärhä: Mihin menet Suomen muovien kierrätys?
Muoviteollisuus ry:n pidetty #Ämpäristöteko -kampanja eli kovamuovien keräys suurelta yleisöltä piti koronan vuoksi siirtää tulevaisuuteen sekä vuonna 2020 että 2021. Ne ovat harmittavia, mutta sittenkin melko pieniä takaiskuja Suomen muovien kierrätyksen pitkällä etenemisuralla, jota kotimaan muoviteollisuus tänne ensimmäisestä 1970-luvun öljykriisistä lähtien tänne raivannut.
Kiertotaloudesta tuli valtavirtaa noin 30 vuotta sitten. Muoviteollisuus ry:n uusiomuovijaosto perustettiin 1989, muovien tuottajayhteisö 1992, jolloin myös uudelleen täytettävät pullot tulivat panttijärjestelmään. Energiahyötykäyttö nousi siivilleen 2000-luvun alussa. Kaatopaikat suljettiin muovilta 2016 ja samana vuonna alettiin myös pantittomia kuluttajien muovipakkauksia kerätä erikseen hyödynnettäväksi. Maahamme valmistui uusi muovijalostamokin tähän tarkoitukseen. YLE edisti kuluttajien mukaantuloa muovin keräämiseen ILoveMuovi-kampanjalla 2019. Edettiin aika hyvin siihen asti.
On aivan perustavan oleellista ymmärtää, että pelkkä keräily ei ole kierrätystä. Summittainen muovinkeräys tuottaa yleensä pettymyksen ja ison läjän jätettä jonnekin. Kerätyllä materiaalilla pitää olla ennakolta sovittua vastaanottoa ja käsittelyä, käyttöä ja vahvaa kysyntää, mieluiten markkinaehtoista, kilpailtua ja siten aitoa. Pakko-ohjauksessa tuote- ja materiaalikehitys pysähtyvät, yksityiset investoijat kavahtavat.
Suomessa muoveja saadaan pelastettua noin 10 kierrättävän laitoksen kautta luokkaa 60 000 t/a. Loppu eli yli 300 000 t/a sekalaista muovia menee polttoon yhdessä kaiken muun kanssa. Outoa on huomata myös, että toisaalta Suomessa on tehty äärettömän hankalaksi ellei mahdottomaksi kerätä varsinkin kotitalouksien pakkausmuoveja kierrätykseen, vaikka olisi löytänytkin tai luonut itse sille kysyntää. Siinä on esteenä jopa tuplamonopolirakenne, jonka läpi varsinkin pk-yrittäjän on mahdotonta päästä rakentamaan omaa liiketoiminnallista palvelukokonaisuutta.
Eikä kyllä sekään kansallinen omituisuus ole mitenkään järkevää, että kierrätetyn muovin valmistajia ei Suomessa aina edes kohdella teollisuutena ja heitä uhkaa siksi korkeampi sähkövero kuin muita teollisuusyrittäjiä tai neitseellisen muovin valmistajia. Maamme ei lähemmin tarkasteltuna tunnu kovinkaan kiertotalouteen ja sen alueen yrittäjyyteen kannustavalta. Muoviteollisuus ry on näitä epäkohtia yrittänyt oikoa, edistää tekemistä ja valistaa faktoilla kierrätysmuovien puolesta. Hetkittäin se tuntuu onnistuvan, mutta täytyy myöntää, että useimmat maat ovat tällä vuosituhannella pystyneet etenemään huomattavasti meitä paremmin ja ketterämmin vaikkapa kemiallisen muovin kierrätyslaitosten rakentamisissa.
Muoviteollisuus ja sen kotimaiset yritykset jatkavat kuitenkin kiertotalouden puskemista eteenpäin Suomessa edellä kuvattujen realiteettien ryteikössäkin.
