Heidi Saarikko: Innovaatiot – sanoista tekoihin
Paljon puhutaan innovaatioista, mutta kuinka moni edes tietää innovaation määritelmän? Onko innovaatio suurimmalle osalle vain sanahelinää tai vain median viljelemä trendisana ilman merkitystä?
Ensin on hyvä määrittää, miten innovaatio eroaa keksinnöstä. Innovaatio ymmärretään yleensä jonkin uuden luomisena tai vanhan uudistamisena siten, että tietoa voidaan kaupallistaa hyödykkeiksi. Keksintö puolestaan on vain uutta tietoa, jota ei käytännöllistetä.
Määritelmällisesti innovaatiot voidaan jakaa tuote- ja prosessi-innovaatioihin. Tuoteinnovaatioilla viitataan jonkin täysin uuden tavaran tai palvelun tuottamiseen taikka jo olemassa olevan hyödykkeen kehittämiseen siten, että se vastaa paremmin asiakkaan tarpeita. Prosessi-innovaatio puolestaan viittaa tietoon siitä, miten jokin tuotantoprosessi voitaisiin tehdä aikaista vähäisemmin kustannuksin.
Tuote- ja prosessi-innovaatioita voidaan jaotella edelleen niiden merkittävyyden perusteella radikaaleihin ja inkrementaalisiin innovaatioihin. Radikaali innovaatio viittaa johonkin merkittävään innovaatioon, joka tekee aiemmista hyödykkeistä käytännössä täysin hyödyttömiä. Tämä johtuu siitä, että radikaali innovaatio on niin merkittävä, että se aiheuttaa teknologisen epäjatkuvuuskohdan kehityksessä. Puhutaan hyppäyksestä uudelle S-käyrälle.
Joillekin lukijoille S-käyrä saattaakin olla jo tuttu termi, sillä sen variaatioita käytetään niin biologiassa solujen yhteydessä kuin myös kaupallisella puolella muun muassa tuotteen elinkaaren esittämiseen. Tässä yhteydessä puhutaan kuitenkin toimialan kehityksestä, jossa on S-käyrälle tyypillisesti neljä vaihetta: alku (introduction), kasvu (growth), kypsyys (maturity) ja lasku (decline). Kun radikaalien innovaatioiden yhteydessä puhutaan hyppäyksestä uudelle S-käyrälle, se siis tarkoittaa, että toimialan kypsyysvaiheessa onnistutaan innovoimaan niin, että hyödyke aloittaa uuden S-käyrän alusta.
Inkrementaalinen innovaatio puolestaan on radikaalin innovaation vastapari, jossa kehitys on pienimuotoista ja asteittaista.
Varmasti moni yhdistää innovaatioihin tunnetut teknologiapainotteiset startup-yritykset ja Piilaakson, mutta millaisia innovaatioita löytyy kemian saralta? Kemialla on pitkä ja merkittävä tausta innovaatioissa, jotka ovat selvästi parantaneet ihmisten hyvinvointia tavalla tai toisella. Muun muassa lannoitteet ja Haber-Bosch prosessi, rokotteet ja penisilliini, erilaiset kankaat, kuten Kevlar ja uusiutuva energia lukeutuvat kemian innovaatioiden pitkään ja maineikkaaseen listaan.
Mielestäni tänä päivänä kiinnostavimpia innovaatioita kemian alalla ovat erityisesti Neste Oyj:n uusiutuvat polttoaineet, UPM:n monet puupohjaiset sovellukset, kuten nanoselluloosa, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi solututkimuksessa sekä VTT-lähtöisen startup-yrityksen Paptic Oy:n kehittämä kierrätettävä puupohjainen materiaali, jota voidaan hyödyntää esimerkiksi pakkauksissa.
Innovaatiot ovat äärimmäisen mielenkiintoisia, mutta ilmiönähän innovointi ei ole uusi, vaikka median hypetyksestä näin voisi jopa luulla. On toki merkittävää, jos yritys onnistuu tekemään radikaalin innovaation ja mullistaa sillä alaansa, mutta myös inkrementaaliset innovaatiot ovat tärkeitä yrityksen menestymisen, kehittymisen ja alati muuttuvilla markkinoilla selviytymisen kannalta. Odotankin innolla, mitä innovaatioita erityisesti suomalaiset kemian alan yritykset keksivät seuraavaksi!
