Palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpanoesitys – runsas ”Suomi-lisä” ja kaukana minimitäytäntöönpanosta
Sosiaali- ja terveysministeriö julkisti tänään työryhmän mietinnön koskien palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpanoa Suomessa. Direktiiviä täytäntöönpantaessa kansallisesti arvioidaan ensin, missä määrin nykyinen tasa-arvolakimme kattaa direktiivin edellytykset ja missä määrin tarvitaan mahdollista lisäsääntelyä. Hallitusohjelmassa palkka-avoimuusdirektiivin täytäntöönpanosta on todettu, että se toteutetaan minimitasoisesti.
Kemianteollisuus ry:n mielestä nykyinen tasa-arvolakimme kattaa jo hyvin pitkälle direktiivistä tulevat velvoitteet. Esimerkiksi palkkaerojen arviointiin liittyvä palkkakartoitusvelvoite on ollut Suomessa 20 vuotta käytössä. Vastaavia palkkavertailuvelvoitteita löytyy harvasta EU-maasta. Direktiivissä keskeistä on nimenomaan naisten ja miesten keskiansioiden vertailu, joka toteutuu mielestämme jo tällä hetkellä olemassa olevalla palkkakartoituksellamme.
STM on sen sijaan lähtenyt siitä, että täytäntöönpanoon laitetaan runsas ”Suomi-lisä”, eli yrityksiin kohdistuvaa sääntelyä lisätään merkittävästi nykyisen tasa-arvolain päälle. Esityksen perusteluissa asia kuitataan lyhyesti esimerkiksi näillä sanoilla ”ei aiheuta suurta lisätyötä”. Vaikutusarvioinnit asian tiimoilta ovat täysin puutteelliset.
Keskeinen valuvika esityksessä on uusi pykälä, jolla tuotaisiin tasa-arvolakiin uudet saman ja samanarvoisen työn kriteerit. Nämä velvoittavat kriteerit kävelevät työehtosopimuksissa sovittujen palkkausjärjestelmien työnarviointikriteerien ohi. Kaikkien palkkausjärjestelmien tulee nämä kriteerit täyttää.
Toisin kuin STM tänään tiedotteessaan toteaa, esityksellä puututaan suoraan työehtosopimusosapuolten sopimusautonomiaan ja palkan määräytymiseen, vaikka direktiivissä on nimenomaan todettu, että sen tarkoitus ei ole tämä. STM:n esitys johtaa Suomessa noin 200–300:n palkkausjärjestelmän uudelleenarviointiin. Huomioitavaa myös on, että jo nyt työehtosopimuksissa käytössä olevat työn vaativuuden arviointiin perustuvat palkkausjärjestelmät on todettu vuosien saatossa myös tasa-arvoviranomaisten toimesta sukupuolineutraaleiksi. Mikään ei ole tässä suhteessa muuttunut.
Mietinnön perusteluissa ihannoidaan yhtä palkkausjärjestelmää koko henkilöstölle, ja koko henkilöstön työtehtäviä ja palkkausta pitäisi näiden samaa ja samanarvoista työtä koskevien velvoittavien kriteerien perusteella arvioida riippumatta siitä, mitä palkkausjärjestelmää kuhunkin henkilöstöryhmään sovelletaan. Tämäkin astuu raskaasti pääosin työehtosopimuksiin perustuvien palkkausjärjestelmien tontille. STM ei ole myöskään pohtinut sitä, että yritykset ovat velvollisia työehtosopimuslain nojalla näitä palkkausjärjestelmiä noudattamaan ja palkka määräytyy kunkin työehtosopimuksen mukaan. Merkillisintä on, että kun palkkausjärjestelmät ovat näin keskeisenä kohteena STM:n esityksessä, ei työehtosopimusosapuolia ole kuultu työryhmän työn aikana.
Jatkovalmisteluun jää merkittävä petraamisen paikka, mikäli ajatus on, että tämä hanke saadaan vastaamaan hallitusohjelman kirjausta minitäytäntöönpanosta ja se toteuttaisi myös hallitusohjelman tavoitetta normien purusta. Talouskasvua tämä hanke ei tue millään muotoa.
Kiirettä direktiivin täytäntöönpanolle ei ole – toisin kuin STM antaa ymmärtää. Direktiivi tulee laittaa täytäntöön vasta 7.6.2026 mennessä.
