28.01.2026

Keski-Euroopan kemianteollisuus on kriisissä – sama kehitys on estettävä Suomessa

Laajamittainen kemianteollisuus syntyi Saksassa 1800-luvun lopulla, ja tästä lähtien Keski-Eurooppa on ollut maailmanlaajuisessa mittakaavassa kemianteollisuuden ydintä. Viime vuodet ovat kuitenkin ajaneet alan toimijat Euroopassa paniikkimoodiin.

Konsulttiyhtiö Roland Bergerin tuoreen raportin mukaan Euroopassa suljettiin yhdeksän prosenttia petrokemian, polymeerien, epäorgaanisten ja erikoiskemikaalien tehdaskapasiteetista vuosina 2022–2025. Vuonna 2025 tehtaita suljettiin huomattavasti eniten.

Eniten tehdaskapasiteettia on vähennetty Saksassa, Alankomaissa ja Iso-Britanniassa. Yhteensä kemian tehtaita suljettiin Euroopassa 70 kappaletta vuosina 2022-2025.

Samaan aikaan Eurooppaan suuntautuneet kemianteollisuuden investoinnit ovat laskeneet voimakkaasti. Etenkin vuonna 2025 uusien investointien määrä oli mitätön. Ainoa eurooppalainen valopilkku on luvitusongelmien kanssa kamppaillut kemiajätti INEOS:in vihreä krakkerihanke Belgian Antwerpenissa.

Muilta osin alan globaaleista miljardi-investoinneista yksikään ei kohdistu Eurooppaan. Ja mikä maanosamme kannalta ikävintä, Kiina on napannut itselleen useita alan suuria ja vihreitä investointeja – vaikka tämän piti olla juuri Euroopan leipälaji.

Mikä meni vikaan?

Selvityksen mukaan sulkemisten taustalla on useimmiten energian hinta (49 %). Muita keskeisiä syitä kymmeniä tuhansia työttömiksi jättäneelle sulkuaallolle ovat vähäinen kysyntä (19 %), ylikapasiteetti (9 %) ja liiallinen sääntely (8 %).

Kemianteollisuuden Euroopan kattojärjestö Ceficin mukaan yritykset ovat lisäksi reagoineet 2020-luvun lopulla nouseviin hiilidioksidimaksuihin. Tällä hetkellä päästöintensiivisten prosessien sähköistäminen on hyvin haastavaa joko siksi, ettei uusia sähköverkkoyhteyksiä saada tarpeeksi nopeasti, tai siksi että sähkö on hyvin kallista.

Näin ollen päästökauppa aiheuttaa lisää kustannuspaineita, ja yritykset ovatkin rationalisoineet toimintaansa etupeltoon sieltä, missä se on globaalisti kannattamattominta – eli Euroopasta.

Ongelmalliseksi ympäristön kannalta tämän kierteen tekee se, että tuotantoa siirtyy alueille, jossa päästöintensiteetti on (muutamista vihreistä hankkeista huolimatta) Eurooppaa selkeästi korkeampi.

Toinen ongelma on geopoliittinen. Ceficin tietojen mukaan 95 prosentissa teollisuustuotteista käytetään petrokemikaaleja. Petrokemian tuotannon siirtyessä muihin maanosiin Euroopan riippuvuus keskeisistä raaka-aineista kasvaa. Myös esimerkiksi hupeneva lannoitetuotanto asettaa rajoituksia maanosan omavaraisuudelle.

Keski-Euroopan kehitystä ei tule toistaa Suomessa

Suomessa kemianteollisuuden tilanne, etenkin kemikaalivalmistuksen osalta, on ollut useamman vuoden heikko. Keski-Eurooppaa riepottelevalta sulkuaallolta on onneksi vältytty.

Raportin johtopäätökset antavat selkeän viestin myös Suomelle. Meidän on huolehdittava siitä, että energian hinta säilyy kilpailukykyisenä, ja että energiajärjestelmämme vastaa raaka-aine- ja prosessimurrosta läpikäyvän teollisuutemme tarpeita. Lisäksi on nopeutettava sekä olemassa oleviin tehtaisiin kohdistuvia että uusia investointeja koskevia lupamenettelyjä. Tällä hetkellä muutos esim. tehtaan raaka-ainekäytössä avaa pitkäkestoisen ympäristölupaprosessin.

Toimintaympäristöstä huolehtimisen lisäksi Suomen tulee olla mukana kehittämässä markkinoita uusille kemianteollisuuden tuotteille, jotta kestäviin prosesseihin ja raaka-ainepohjiin perustuvat tuotteet saavat niiden tarvitseman jalansijan markkinoilla. Uusien tuotteiden osalta TKI-työ ja riittävä osaavan työvoiman määrä ja laatu ovat avainasemassa.

Kemianteollisuus on teollisuuksien teollisuutta. Se on ala, joka mahdollistaa lukuisten muiden tuotteiden valmistuksen. Vain olemassa olevalla ja kilpailukykyisellä teollisuudella Suomi ja Eurooppa voivat pitää huolta omavaraisuudestaan ja resilienssistään.