Euroopan teollisuuden yhteinen julkilausuma: Kallis energia ja sääntelytaakka karkottavat tuotannon maanosamme ulkopuolelle – tilanne on korjattava viipymättä

Monilla teollisuudenaloilla 2020-luku on ollut Euroopassa erittäin hankala. Vuonna 2024 yli 1 300 yritystä ja liittoa laativat yhteisen kannanoton, Antwerpenin julistuksen, jossa vedottiin paremman toimintaympäristön puolesta.
Kolmas Antwerpenin ”porukan” julkilausuma julkaistiin eilen. Siinä Euroopan teollisuuden keskeiset yritykset ja liitot vaativat nopeita toimia maanosamme teollisuuden ja omavaraisuuden säilyttämiseksi.
Julkilausuma painottaa sähkön ja maakaasun hintatason olevan etenkin Keski-Euroopassa kestämättömällä tasolla. Kun korkeaan energian hintaan yhdistetään EU:n sääntelyvimma, muuttuu yhtälö eurooppalaisten toimijoiden osalta entistä haastavammaksi.
Esimerkkejä EU:n sälyttämistä lisäkustannuksista suhteessa kilpaileviin alueisiin ovat esimerkiksi kireä päästökauppa, velvoite käyttää parasta mahdollista tekniikkaa (huolimatta investointikustannuksista ja tahmeasta luvituksesta) sekä arvaamaton kemikaalilainsäädäntö[1].
Esimerkiksi kemianteollisuudessa energiasta ja sääntelystä koituva kustannuspaine on niin suuri, että alan yritykset, jotka ovat halukkaita vähentämään päästöjä sekä investoimaan, ovat päätyneet siirtämään useiden tuotteiden valmistuksen EU:n ulkopuolelle.
Tilanne näkyy Euroopan kemianteollisuudessa useina kymmeninä suljettuina tehtaina sekä olemattomina investointeina. Petrokemian, polymeerien, epäorgaanisten ja erikoiskemikaalien tuotantokapasiteetista on suljettu 9 prosenttia vain neljässä vuodessa. Monet alan vihreistä investoinneista suuntautuvat Kiinaan tai Lähi-Itään.
Energian hinta alas, vihreät ja kierrätyspohjaiset tuotteet käyttöön
Asianlaidan korjaamiseksi Antwerpenin julkilausuma penää energiakustannusten alentamista sekä päästökauppamaksujen hillitsemistä. EU:n tulisi myös puuttua kansanvälisessä kaupassa esiintyvään epäreiluun kilpailuun ja vääntää kauppapoliittisin keinon asetelmaa reilummaksi.
Lisäksi markkinoita päästöttömien ja kierrätysmateriaaleihin perustuvien tuotteiden osalta tulee edistää. Julkisissa hankinnoissa tulisi painottaa surutta eurooppalaista alkuperää olevia sekä vihreitä tuotteita.
Teollisuuden (keski)eurooppalainen ahdinko on myös oppi Suomelle. Sääntelyä tarvitaan, mutta sääntelyn osalta tarvitsemme tasapainoa. Poliitikot ja virkakunta eivät voi olettaa teollisuuden suoriutuvan kaikista vaatimuksista ikään kuin kustannustasolla ei olisi väliä kansanvälisessä kilpailussa.
Tilanne korostaa myös energiapolitiikan tärkeyttä. Tämän talven kovat sähkön hinnat ovat muistutus siitä, että energiakysymys ei ole koskaan ratkaistu, vaan siihen pitää panostaa vuosi toisensa jälkeen.
[1] Ks. esim. titaanidioksidin muuttuneet luokituspäätökset tai etanolin käyttökiellon selvittäminen.



