Kemianteollisuuden lausunto jätteiden vaaraominaisuuksien arviointi -oppaasta

Opasluonnos kokoaa hyvin yhteen jätteiden vaarallisuutta koskevat asetukset ja luettelot. Opasluonnos ei kuitenkaan tarjoa työkaluja jätteiden vaaraominaisuuksien arviointiin, vaan tuo lisäelementtejä tarkasteluun.

Ympäristöministeriö pyytää lausuntoja jätteiden vaaraominaisuuksien arviointi -opasluonnoksesta. Komission asetus 1357/2014 jätedirektiivin liitteen III muuttamisesta on vaikealukuinen ja Kemianteollisuus ry pitää tarpeellisena käytännönläheisen ohjeistuksen antamista sen noudattamiseksi. Lausunnolla oleva opasluonnos kokoaa hyvin yksiin kansiin jätteiden vaarallisuutta koskevat asetukset ja luettelot, mutta käytännön tasolla jäteluokittelu ei oppaan avulla merkittävästi helpotu, osin jopa päinvastoin, kun markkinoille saatettavien uusien aineiden vaatimuksia kuvataan rinnan jätteiden vaaraominaisuuksien arvioinnin kanssa.  

Kaikkien jätemateriaalien elinkaaren vaihe ja sallittujen käsittelymenetelmien turvallisuusvaatimukset takaavat, ettei niistä enää voi aiheutua merkittävää riskiä terveydelle tai ympäristölle. Kemianteollisuus ry katsoo, että jätteiden luokitusta tulisi katsoa tästä riskiperustaisesta näkökulmasta ja löytää käytännössä toimivammat ratkaisut. Ei-vaarallisen jätteen käsittelylle on jo korkean suojelun tason takaavat vaatimukset ja menetelmät, mm. jätteenpoltossa pystytään käsittelemään monia vaaralliseksi luokittuvia jätejakeita turvallisesti.  Pidemmällä tähtäimellä unionin jätesäädöksiä tulee katsoa uudelleen riskiperustaisesti kiertotalouden näkökulmasta, mutta tilanteen muutos tulee huomioida jo lausunnolla olevassa oppaassa.

Jätteiden vaaraominaisuuksien arviointi CLP-asetuksen mukaisten luokitusten mukaan on haastava tehtävä; valmistettaville uusille aineille kehitetyt luokituskriteerit eivät ole aina helposti sovellettavissa jätemateriaaleille. Markkinoille saatettavien tuotteiden luokitusvelvollisuus koskee vain kemikaaleja. Esineitä ei luokitella, joskin niille on monia ainesisältöä koskevia vaatimuksia (kiellot tai pitoisuusrajoitukset). Jätevaiheessa kemikaaleja ja esineitä koskevat samat velvoitteet, jolloin vaaraominaisuuksien arviointi esim. CLP-luokituksen kautta vie vaatimustasoa paljon yli markkinoilla olevien tuotteiden tason. Käytössä turvallinen esine saattaa jätteenä luokittua vaaralliseksi. Monille tällaisille jätejakeille on olemassa toimivat kierrätysjärjestelmät.

Valmiiksi vaikean jäteluokittelun vaatimustaso ei saa oppaan tulkintojen myötä Suomessa nousta yli muun Euroopan Unionin tason. Kemikaalien valmistajan valmiudet ja velvoitteet selvittää kemikaalien vaaraominaisuudet ja markkinoille saatettavan tuotteen koostumus perustuvat REACH-asetukseen. Jätteen tuottajalla ei ole näitä velvoitteita eivätkä saman tasoiset vaatimukset ole jätemateriaalin luonteen ja kohtalon mukaan mielekkäitä. 

Oppaassa ei tulisi antaa käsitystä, että jäte tulee testata luokituksen selvittämiseksi. Tällainen jätteiden vaaraominaisuuksien testausvaatimus olisi jopa tiukempi kuin CLP-asetuksen velvoite markkinoille luovutettaville aineille. CLP:n mukaisessa luokituksessa käytetään saatavilla olevia tietoja aineen vaaraominaisuuksista, testaukseen luokituksen varmistamiseksi ei ole velvoitetta kuin fysikaalisten vaaraominaisuuksien varmistamiseksi.

Kemianteollisuus ry kannattaa ehdotusta odottaa ympäristövaaraluokituksen osalta EU:n yhteistä tulkintaa. Edellisen oppaan arvoja käytettäessä on kuitenkin tarpeen päivittää tulkinnat vastaamaan CLP-ohjeistuksen periaatteita. Esimerkiksi CLP-luokituksen ohjeistuksessa metallien ympäristöluokitukseen huomioidaan biosaatavuus ja esim. liukoisuus. Ympäristövaarallisuusluokituksessa jätteen oikean vaikutuksen huomioiminen tulisi voida tulkita laajemminkin niin, että pitoisuuksiin ei lasketa esimerkiksi yhdisteitä, jotka ovat kiinnittyneenä matriisiin, kuten lasimaiseen kuonaan, eivätkä tule siten biosaatavaan muotoon.

Monien jätejakeiden vaaraominaisuudet on jo selvitetty edellisen luokitusjärjestelmän mukaisesti. Näiden jätteiden luokittelua merkittävästi helpottamaan tulisi oppaassa kattavasti käsitellä mahdollisuus käyttää muunnostaulukkoa CLP-asetuksen liitteessä VII jätteen vaaraominaisuuksien selvittämiseen. Jos edellisen järjestelmän mukainen luokitus on tiedossa, voi jätteen CLP-luokituksen saada suoraan kyseisestä taulukosta.

Yleisesti oppaassa tulisi todeta, ettei jokaista jäte-erää tarvitse erikseen arvioida ja luokitella, vaan että tarkastelu tehdään kerran tyypillisestä edustavasta jäte-erästä. Tätä pitäisi erityisesti korostaa luvussa 4.2.2. Vaaraominaisuuksien arvioinnin vaiheet.

Yksityiskohtaiset kommentit:

• Määritelmät kohdassa pitoisuusraja ja raja-arvo -termit kannattaisi muuttaa niin, että opasta voi ilman väärinymmärryksiä lukea jätealan säännösten kanssa yhdessä (cut off value = kynnysarvo, concentration limit = raja-arvo).

• Määritelmissä että kohdassa 3.2.7. vaarallisen jätteen kuljetukset viitataan vain jätteen maantiekuljetuksiin. ”ADR-määräykset” -termistä olisi hyvä luopua ja käyttää ”VAK-määräykset” termiä.

• Kohdassa 3.2.1 Vaikutukset ympäristölupaan lienee jäänyt edellisen direktiivin aikainen velvoite. Toteamus, että direktiivilaitosten ympäristöluvan ajantasaisuus on tarkistettava neljän vuoden välein, ei enää pidä paikkaansa.

Kiertotalouden periaatteet ja turvalliset materiaalikierrot jätteestä tuotteeksi tarvitsevat myös lainsäädännöltä ja sen tulkinnoilta uusiutumista. Olisi varmistettava, että nyt lausunnolla oleva opas palvelee Suomen tarpeita jätteiden luokittelussa, ei estä jo olemassa olevia kierrätyskäytäntöjä ja mahdollistaa kiertotalouden innovaatiot ja tuotekehityksen turvallisuudesta tinkimättä. Jätedirektiivi, jätteiden hyödyntämisen esteet ja käytännöstä erkaantunut luokitteluvelvoite tulisi tarkastella kokonaisuutena uudelleen jätteen vähentämistavoitteiden saavuttamiseksi. 

Kemianteollisuus ry selventää mielellään tarvittaessa lausunnossa esitettyjä kantoja käytännön tasolla ja on käytettävissä oppaan jatkokehitykseen.

Ystävällisin terveisin

Kemianteollisuus ry
Juha Pyötsiä