Anni Siltanen: VM:n leikkauslista koulutukseen oli kylmäävää luettavaa

Julkisuudessa on viime kuukausina keskusteltu suomalaisen osaamistason laskusta. Aihe on teollisuudellekin tärkeä, sillä samainen ongelma on ollut tunnistettavissa yrityksissä jo vuosia. Osaamisen taso on laskussa, mutta samaan aikaan pitäisi pystyä kehittämään toimintaa ja prosesseja entistä tehokkaampaan ja ympäristöystävällisempään suuntaan ja siten turvata paitsi yritysten myös koko Suomen kilpailukyky. Tähän hyvin merkittävään tehtävään tarvitsemme osaamista läpi koko tuotantoketjun, ammatillisesta koulutuksesta korkeakoulutukseen.

Lisää byrokratiaa, vähemmän oppimista?
Olikin kylmäävää lukea eilinen valtiovarainministeriön meno- ja rakennekartoitus, ehdotettu nk. leikkauslista. Se lupaa kovia toimia valtiontalouden tasapainottamiseksi. Toisin kuin puolueiden vaalilupauksissa, tämä lista ei rajaa pois koulutuksesta leikkaamista, päinvastoin. Erityisesti kärsijäksi joutuu ammatillinen koulutus, jonka osuus kartoituksen toimenpiteistä on 350 miljoonaa euroa. Tämä sisältää aiemman tutkinnon suorittaneiden koulutuksen leikkauksen sekä osan tutkinnoista muuttamisen kaksivuotisiksi. Rahoitus jaettaisiin aikaisemman tutkinnon suorittamisen perusteella perusasteen tai lukion suorittaneiden ja ammatillisen tai korkeakoulutuksen suorittaneiden kesken kahteen erilliseen rahavirtaan. Byrokratia lisääntyy, raha menee muuhun kuin oppimiseen.

Tämä on jo ajattelumallina ongelmallista, ja aiheuttaa haastetta esimerkiksi yritysten täydennys- ja jatkokoulutustoimenpiteisiin, jotka muun muassa teollisuuden hiilineutraaliustoimenpiteiden edetessä tulevat varmasti lisääntymään ja muotoutumaan. Opiskelija on opiskelija ikään katsomatta, ja jokainen heistä on ansainnut opetusta, ei lisäbyrokratiaa, joka väistämättä on pois muusta. Työuran aikana kouluttautuminen ja itsensä kehittäminen tulee jatkossakin olemaan tarpeellista ja kannatettavaa – tämän voi allekirjoittaa jokainen yritys.  

Ammatillisesta koulutuksesta on jo leikattu tuntuvasti, ja sitä on uudistettu erittäin innokkaasti. Osaamisperustaisuus on sekä opiskelijoiden että työelämän näkökulmasta sellainen tapa toimia, jota on syytä jatkokehittää. Valtionvarainministeriön ajatus lyhentää ja supistaa tutkinnoista on siis varsin perusteeton. Tutkinnon voi nyt jo suorittaa erilaisilla malleilla, eri paikoissa ja erilaisella tahdilla, opiskelijalle räätälöidysti. Mistä siis edes leikattaisiin?

 

Koska opiskelijat saavat työrauhan keskittyä oppimiseen?
Oppiminen kaipaa tällä hetkellä työrauhaa. Meidän on yhteiskuntana pystyttävä parempaan kuin opiskelijoilta kategoriseen leikkaamiseen maailmassa, jossa epävarmuudesta on tullut normi. Meidän on pystyttävä turvaamaan oikeus oppia sellaisessa ympäristössä, jossa opetus ei ole jatkuvan leikkausuhan alla. Meidän on pystyttävä tarjoamaan yrityksille osaavia tekijöitä jatkossakin, sillä hiilineutraaliustavoitteiden täyttyminen on kaikkien etu. Yritykset toimivat siinä edelläkävijöinä.

Suomen koulutusjärjestelmän vahvuus on perinteisesti ollut polku, jolla oppiminen on jokaiselle mahdollista esiopetuksesta korkeakoulutukseen. Esimerkiksi ammatillisen koulutuksen suorittaneesta voi myöhemmin elämässä tulla tohtori. Ei rapauteta sitä perustaa.

Kuten me täällä teollisuudessa sanomme, maailmanpelastushommiin pääsee usein ammatillisen koulutuksen kautta.