Sitran koulutuspolitiikan korjaussarja teollisuuden silmin

Pääsiäisviikolla julkaistiin Sitran Koulutuspolitiikan korjaussarja, jota on ollut kirjoittamassa Anita Lehikoinen, Oskari Nokso-Koivisto ja Vesa Vihriälä. Monista raportin tarjoamista ratkaisuista voi olla samaa mieltä, mutta ammatillisen koulutuksen merkitystä koulutustason nostamisessa väheksytään yllättävän paljon, vaikka puolet ammattikorkeakouluopiskelijoista tulee korkeakoulutukseen ammatillisen koulutuksen taustalla. Tätä väylää pitkin on myös hyvä mahdollisuus nostaa korkeakoulutettujen määrää.  

Lähtökohtaisesti raportissa on paljon erinomaisia nostoja. Peruskouluissa tulisi järjestää jatkossa koko ikäluokan kattavat valtakunnallisia testit, joita jo toteutetaan muissa Pohjoismaissa ja Virossa. Tälle on erinomaiset perustelut, sillä testit antaisivat arvokasta tietoa lasten ja nuorten osaamistasosta sekä auttaisivat tasaamaan osaamisen eroja.

Hyvä esitys on myös kuntien velvollisuus järjestää aamu- ja iltapäivätoimintaa nuorimmille oppilaille 6–18 välisenä aikana sekä kesälomien aikana. Selvitimme Kemianteollisuus ry:ssä muutama vuosi sitten Viron menestystä PISA-tuloksissa ja tällöin yhdeksi ratkaisuksi nousivat luonnontiedekerhot, jotka innostavat nuoria luonnontieteiden pariin. Suomessa kerhotoimintaa järjestetään vähemmän kuin verrokkimaissa, joten on hienoa, että aamu- ja iltapäiväkerhot nostettiin merkittävänä ratkaisuna myös raportissa. Muita hyviä nostoja ovat mm. riittävä oppimisen tuki, matkapuhelimien käytön rajoittaminen ja tekoälyn käytön yhdenmukaiset suositukset.  

Toisen asteen ratkaisuissa korostetaan erityisesti lukion merkitystä korkeakoulutettujen määrän nostamiseksi ja ehdotetaan lukion suorittavien nuorten määrän nostamista. Tätä perustellaan sillä, että ammatillinen koulutus ei takaa riittävää osaamistasoa jatko-opintoihin. Tämä on kuitenkin laiska peruste, sillä puolella ammattikorkeakouluopiskelijoista on ammatillinen tutkinto taustalla, emmekä voi mitenkään tyytyä osaamisen tasoon, joka ei ole riittävä jatko-opintoihin. Sen sijaan meidän tulisi varmistaa jokaiselle nuorelle riittävä osaaminen sekä jatko-opintoihin että työelämään. Teollisuudessa tarvitaan jatkossakin ammatillisia osaajia ja moni näistä osaajista myös jatkaa opintojaan ammattikorkeakoulussa.

Hyviä nostoja ovat työllistymisen ja jatko-opintoihin sijoittumisen paino ammatillisen koulutuksen rahoituksessa, oppivelvollisten ja ensimmäistä tutkintoa suorittavien lähiopetuksen riittävä määrä sekä jatko-opintovalmiuksien kehittäminen. Selvityksessä ehdotetaan myös, että ammatillisen koulutuksen perusteista voitaisiin luopua. Perusteita on toki syytä joustavoittaa työelämän tarpeiden mukaisesti, mutta kokonaan perusteista luopuminen voisi heikentää entisestään ammatillisen syväosaamisen tasoa sekä työllistymistä. 

Korkeakoulutettujen määrä ikäluokasta on Suomessa jäänyt matalaksi, 39 prosenttiin, ja tähän raportissa vastataan lisäämällä aloituspaikkoja aloille, joilla on suurin koulutus- ja työmarkkinakysyntä. On erityisen tärkeää, että uudet aloituspaikat kohdistuvat aloille, joilla arvioidaan tulevaisuudessa olevan osaajapulaa, mutta meidän olisi tärkeä tarkastella myös kokonaistilannetta. Tälläkin hetkellä korkeakouluissa koulutetaan nuoria aloille, jotka ovat suosittuja, mutta eivät työllistä. Hyvä nosto on lainsäädännön uudistaminen mahdollistamaan korkeakoulufuusiot sektorirajan yli, sillä tästä on jo hyviä käytännön esimerkkejä. Korkeakoulujen rahoitusmalleista puhuessa työllistymisen painoa olisi syytä nostaa merkittävästi, kuten ammatillisen koulutuksen kohdalla, jotta ohjaus olisi tehokasta ja takaisi koulutuksen laatua sekä tukisi työpaikkojen ja osaajien kohtaantoa.  

Sitran korjaussarja nostaa esiin monia tärkeitä ja kannatettavia toimia. Koulutuspolitiikassa ja päätöksiä tehdessä on kuitenkin varmistettava, ettei koulutusmuotoja aseteta vastakkain, vaan osaamisen tasoa vahvistetaan koko koulutusketjussa. Teollisuuden osaaja- ja osaamistarpeiden varmistamiseksi tulevaisuudessa täytyy olla riittävästi luonnontieteistä innostuneita nuoria, joilla on mahdollisuus myös koulupäivien jälkeen harrastaa luonnontieteitä kerhoissa ja koulujen iltapäivätoiminnassa. Luonnontieteissä ja matematiikassa lahjakkaita nuoria on myös tuettava nykyistä enemmän, jotta meillä on tulevaisuudessa huippuosaajia esimerkiksi vaativan tuotekehityksen parissa. Tämän lisäksi tarvitsemme jatkossakin korkeakoulutettujen lisäksi osaavia ammattilaisia tuotantoon, jolloin ammattikouluissa opetuksen ja osaamisen tason on oltava korkealla, jota tukee riittävät resurssit ja riittävä määrä lähiopetusta. Kaiken kaikkiaan teollisuuden näkökulmasta ratkaisevaa on, että koulutus tuottaa vahvaa osaamista ja sujuvia väyliä sekä työelämään että jatko-opintoihin. 

Nostoja Kemianteollisuus ry:n korjaussarjasta:  

• Luodaan peruskouluihin koko ikäluokan valtakunnalliset testit 

• Lisätään kuntien velvoitteita aamu- ja iltapäivätoimintaan sekä laajennetaan harrastus- ja kerhotoimintaa luonnontieteisiin 

• Varmistetaan riittävä oppimisen tuki koko opintopolun aikana 

• Lisätään ammatillisen koulutuksen lähiopetusta sekä vahvistetaan opiskelijoiden jatko-opinto- ja työelämävalmiuksia 

• Lisätään työllistymisen painoarvoa sekä ammatillisen koulutuksen että korkeakoulujen rahoitusmallissa 

• Lisätään korkeakoulujen aloituspaikkojen määrää koulutusaloilla ja alueilla, joilla on suurin työmarkkinakysyntä 

Hanna Hyyryläinen

Asiantuntija, Osaaminen ja vetovoima

• Kemianteollisuuden vetovoimatyö ja oppilaitosyhteistyö
• Koulutuspolitiikka
• Osaajien saatavuus
• Koulutuspolitiikka ja osaaminen-työryhmä

+358 44 296 3394 hanna.hyyrylainen(a)kemianteollisuus.fi

Näytä yhteystiedot