Hyppää sisältöön

Kemianteollisuus lausui teollisuuspäästödirektiivistä komissiolle

Kemianteollisuus ry osallistui komission konsultaatioon uudesta ehdotuksesta teollisuuspäästödirektiiviksi.

Taustaa

Euroopan komissio ehdottaa uudistuksia nykyiseen teollisuuspäästödirektiiviin, Industrial Emissions Directive, eli IE-direktiiviin (2010/75/EU).

Teollisuuspäästödirektiivi on yksi merkittävimmistä kemianteollisuuden laitoksien toimintaa ohjaavista direktiiveistä. Direktiivi koskee Suomessa yli 80 kemianteollisuuden laitosta. 

Uusi teollisuuspäästödirektiiviehdotus (COM(2022) 156 final on linjassa EU:n Green Dealin tavoitteiden kanssa, ja sen tavoitteena on vauhdittaa yritysten siirtymää kohti vihreämpää tulevaisuutta. Kemianteollisuuden yritykset ovat vakavasti Green Dealin tavoitteiden takana ja keskeisessä roolissa ratkaisemassa koko maailmanlaajuista kestävyysongelmaa. Kemianteollisuuden yrityksillä on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen hillitsemisessä niin omien päästöjen ja toimien kehittämisessä kuin ratkaisujen kehittämisessä muille toimialoille. Kemianteollisuus tukee täysin Green Dealin tavoitteita, joskin katsoo, että ehdotus uudeksi teollisuuspäästödirektiiviksi uhkaa olla pikemmin hidaste kuin vauhdittaja vihreässä siirtymässä.

Suomalaiset kemianteollisuuden yritykset ovat asettaneet jo vuonna 2019 itselleen tavoitteen* olla hiilineutraali teollisuuden ala vuoteen 2045 mennessä. Kemianteollisuudessa on jo pitkään seurattu ilmapäästöjen kehitystä Responsible Care -vastuullisuusohjelman vuosiraportoinnin avulla, ja olemme nyt lisänneet raportoitaviin asioihin yritysten ilmastotavoitteet. Vuonna 2020 ilmastotavoitteen oli asettanut 44 prosenttia yrityksistä, kun vuonna 2021 sen oli asettanut jo 53 prosenttia*. Yhtälailla niin suorat CO2-päästöt kuin energian käytöstä syntyneet CO2-päästöt ovat laskeneet yritysten määrätietoisten toimien vuoksi. Kaikkiaan kasvihuonekaasupäästöt ovat laskeneet 28 prosenttia vuodesta 1999*.

Kemianteollisuus on tehnyt myös konkreettisen selvityksen* siitä, mitä hiilineutraali kemianteollisuus vaatii ja tarkoittaa muun muassa investointien ja uusien teknologioiden sekä energiankulutuksen osalta. Yksi merkittävimmistä löydöksistä oli, että käsillä olevat 10 vuotta ovat päätösten ja toimien osalta erittäin merkittäviä. Yritysten ja yhteiskunnan on toimittava nyt, jotta meillä olisi käsissä kestävä tulevaisuus.

Komission nopeutettava ohjeiden antamista erityisesti siirtymäsuunnitelmasta, jotta vihreä siirtymä voidaan taata. Siksi komission esitys uudesta teollisuuspäästödirektiivistä hämmentää. Se lisää kohtuuttomasti yrityksissä tehtävien selvitysten määrää, lisää lupien viranomaiskäsittelyyn kuluvaa aikaa, mutta samalla keskittyy jo olemassa olevan hyvän teknologian pikkuparannuksiin. Jotta näköalattomuutta voidaan vähentää, komission tulee tuottaa nopeasti aikomansa ohjeistukset direktiivin toimeenpanosta, kuten siirtymäsuunnitelmien (Transformation plans) sisällöstä. Ehdotus nähdään yrityksissä enemmänkin lamaannuttavina ja hidastavina selvityksinä, kuin vauhdittavina toimina. Erityisesti sen takia, että siirtymäsuunnitelman sisällöstä annettaisiin asetus vasta kuuden vuoden kuluttua, vuonna 2028, kuitenkin olettaen yrityksillä olevan valmiit suunnitelmat jo 2030 lähtien.

Kemianteollisuus vaatii komissiolta ennakoivaa ja tähän vuosikymmeneen kohdistuvaa lainsäädäntöä ja esittää, että komission tulisi antaa siirtymäsuunnitelmien sisällöt viimeistään vuonna 2025, ja antaa siten yrityksille enemmän aikaa tehdä suunnitelmat. Teollisuuden tulee tietää ennakolta millaiset odotukset ja vaatimukset komissiolla on siirtymäsuunnitelmien osalta, jotta yritykset voivat tehdä toimeenpantavia suunnitelmia jo ennen 2028. Yritysten tekemät suunnitelmat ja jo toteutetut muutokset tulee ottaa huomioon siirtymäsuunnitelmissa siten, että jo tehdyt toimet eivät mene hukkaan.   

Yksityiskohtaiset kommentit

Seuraavassa on esitetty tarkemmin Kemianteollisuuden näkökulmia ehdotukseen.

1) Yleisesti ehdotuksesta

2) Paras käyttökelpoinen tekniikka ja poikkeukset

3) Resurssitehokkuus (sis. materiaalit, vesi, energia)

4) Ympäristöjohtamisjärjestelmä

5) Epäpuhtaudet veteen, ilmaan ja maaperään

6) Ehdotuksen vaikutukset lupamenettelyn, sen kestoon ja kustannuksiin

7) Soveltamisala

1) Yleisesti ehdotuksesta

Kemianteollisuus ry:n jäsenyrityksille on tehty kysely alkukesästä 2022 koskien komission ehdotusta EU:n teollisuuspäästödirektiivin muutoksiksi. Yleisesti ottaen yrityksissä nähtiin ehdotus varsin haastavana, joka osittain lisää kustannuksia tai ei ole toimenpantavissa ilman merkittäviä tai vielä olemattomia uusia innovaatioita. Toisaalta koettiin, että ehdotus lisää byrokratiaa, lupakäsittelyn kuluvaa aikaa ja kustannuksia, mutta kuitenkin niin, että toimintaa on mahdollista jatkaa ja koituvat kustannukset ovat osittain järkevässä suhteessa vaatimuksiin. Kaikkein kriittisimmin yritykset suhtautuvat vaatimukseen soveltaa lupamenettelyssä tiukimpia mahdollisia päästöraja-arvoja, jopa niin, että joissakin yrityksissä sen pelätään heikentävän kannattavuutta.

Ainoastaan innovaatioiden edistäminen nähtiin selkeästi positiivisena uutena mahdollisuutena, joskin senkin keskeisiin elementteihin, liittyy toistaiseksi epävarmuuksia, joiden vuoksi yksikään yritys ei varmuudella aikonut mahdollisuutta hyödyntää. Jotta yritykset todella voivat tarttua mahdollisuuteen ja edistää uusien innovaatioiden syntymistä, ehdotusta tulisi vielä hieman täydentää. Uuden tekniikan kehittämiseen liittyy aina riski myös epäonnistumisesta. Sääntelyssä tämä pitäisi huomioida niin, ettei epäonnistumisesta seuraa suoraan rangaistuksia ja esim. rikosoikeudellisia seuraamuksia. Tällainen tilanne voi syntyä esimerkiksi silloin, jos yritys kehittää uutta tekniikkaa ja 4 + 2 vuoden koeaika päättyy, mutta kehitettävällä tekniikalla ei ole vielä mahdollista päästä tavoiteltuihin BAT-AEL-päästötasoihin. Tällainen ”turva” voisi tarkoittaa esimerkiksi sitä, että 6 vuoden koeaikaa olisi sallittua pidentää erikseen perustellusta syystä ja vähintään kahdella vuodella.

Yritykset arvioivat innovaatioiden edistämistä koskevien ehdotusten kuitenkin kokonaisuutena voivan edistää teollisuuden uusia investointeja, tasaavan tai parantavan eurooppalaista kilpailua ja kilpailukykyä, ympäristön tilaa ja ihmisten terveyttä, vihreää siirtymää, kasvua ja työpaikkoja.

2) Paras käyttökelpoinen tekniikka ja poikkeukset

Direktiiviehdotuksen mukaan (15 art. 3.) viranomaisen on jatkossa asetettava tiukimmat mahdolliset päästöraja-arvot, jotka noudattavat BAT-alarajoja. Ehdotus nähdään yleisesti ottaen erittäin haasteellisena, osin kriittisenäkin ja sen toimeenpano tulee vaatimaan erittäin merkittäviä kustannuksia. Näemme, että kaikissa yrityksissä pitää olla mahdollista jäädä BAT ylärajan alapuolella olevalle päästötasolle joka yhdellä BAT tekniikalla on mahdollista saavuttaa ilman BAT poikkeamaa tai sitovaa (investointi)suunnitelmaa, jolla alaraja saavutetaan. Useammassa yrityksessä todettiin, ettei sääntelyä ole mahdollista toimeenpanna ilman uusia innovaatioita. Joissakin yrityksissä vaatimus liittyy suoraan jopa liiketoiminnan kannattavuuden heikkenemiseen. On myös selvää, että toiminnanharjoittajien velvollisuus todistaa päästötasot, jotka on mahdollista saavuttaa, lisäävät selvitysvelvoitteita ja lupa-asian käsittelyyn kuluvaa aikaa merkittävästi.

Tässä vaiheessa ei ole selvyyttä, miten eri EU-maiden viranomaiset säännöstä tulevat soveltamiaan, siksi on erittäin tärkeää, että komissio ehdottaa BAT-poikkeusmahdollisuuden säilyttämistä (15 art. 4.) IE-direktiivissä.

Lisäksi erityistä huomiota tulisi kiinnittää siihen, että vaihteluväli (BAT-AEL) on kuitenkin edelleen ajateltu olevan voimassa ja se säilytettäisiin. Näin ollen sääntelyä saattaisi olla vielä hyvä tarkentaa niin, ettei tarkoituksena ole, että toimijoille kansallisissa viranomaismenettelyissä asetettaisiin aina kaikkein tiukimmat päästöraja-arvot, vaan että päästöraja-arvot olisi edelleen mahdollista antaa soveltaen koko vaihteluväliä.

3) Resurssitehokkuus (sis. materiaalit, vesi ja energia)

Jatkossa luvissa tulisi siis antaa BREF-vaatimukset täyttävät ja sitovat määräykset resurssitehokkuustasoista (15 art. 3a), jotka koskevat mm. materiaalien ja veden käyttöä, mukaan lukien uudelleenkäyttö. Lisäksi sitovat lupamääräykset tulisi jatkossa antaa myös energiatehokkuudesta, eivätkä kansalliset vaihtoehdot, kuten Suomessa energiatehokkuussopimukset, enää täyttäisi direktiivin vaatimuksia (9 art).

Kemianteollisuus pyrkii jatkuvasti resurssitehokuuteen monin eri keinoin. Oli sitten kyse materiaalien uudelleenkäytöstä kiertotalouden eri tavoin, suljetusta vesikierrosta tai uusien raaka-ainevirtojen tuomista eduista. Kemianteollisuus pohjautuu molekyylien kiertoon, resurssitehokkuuteen. Kuitenkin, koska teollisuuden ala on niin monipuolinen, on yrityksillä hyvin erilaiset mahdollisuudet sitoutua säädettyihin resurssitehokkuustasoihin.

Yksi erityistä huolta aiheuttava kysymys liittyy Suomessa vesivaroihin ja niiden käyttöön. Vettä on Suomessa runsaasti, mutta talvet ovat hyvin kylmät ja lumiset. Toisaalta kesät voivat olla sateisia tai lämpimiä. Vaihtelua siis on, jopa 60 Celsius astetta.

Vesitehokkuutta miettiessä on syytä kiinnittää huomiota pelkästään aitoon vedenkulutukseen, ei yksinomaisesti vain vedenottoon. Vedenotto ja sitä seuraavaa veden läpijuoksutus laitoksessa on yksi merkittävimmistä jäähdytysjärjestelmistä Suomessa kemianteollisuudelle. Vesi otetaan runsasvetisestä vesistöstä tai merestä ja palautetaan ilman, että vesi on kosketuksissa itse prosessin kanssa. Ainoa siirtyvä tekijä on lämpö, josta syntyy paikallaisia vaikutuksia. Vedenotto ja kulutus näkyvät myös hyvin Responsible Care -vuosiraportoinnissa. Kuten alla olevassa kuvaajassa näemme tumman sinisellä, on veden kulutus vain reilun prosentin luokkaa veden käytön kokonaisuudesta, jos siihen lasketaan vedenotto mukaan. Harmaa kuvaaja taas osoittaa pitkäjänteisen laskun vedenkulutuksessa suhteutettuna tuotantomäärään.

Lisäksi haastavana resurssitehokkuustasoja koskevissa sitovissa määräyksissä nähdään se, että kemianteollisuudessa prosessit ja resurssien käyttö vaihtelevat paljon ja myös yhden laitoksen sisällä vuosittain. Tästä syystä sitovien arvojen määrääminen on haastavaa, vaikka arvot annettaisiinkin vertailuarvoina. Materiaalien korvattavuus toisella materiaalilla tai ylipäätään materiaalien käytön tehokkuutta koskevien sitovien arvojen antaminen nähtiin myös joissain prosesseissa mahdottomaksi.

4) Ympäristöjohtamisjärjestelmä

Ehdotuksessa ympäristöjohtamisjärjestelmän pakollisesta käyttöönotosta ei esitetä minkään tietyn järjestelmän käyttöä, mitä on pidettävä hyvänä asiana. Kemianteollisuuden yrityksissä on laajasti käytössä ISO 14001 standardi sekä Responsible Care omaehtoinen vastuullisuusohjelma. Mutta jos mm. resurssitehokkuutta koskevia tavoitteita hallittaisiin sekä ympäristölupaan otettavilla sitovilla raja-arvoilla että pakollisella ympäristöjohtamisjärjestelmällä, tulisi yritysten soveltaa kahta päällekkäistä menettelyä. Esitys ei siksi vaikuta tarkoituksenmukaiselta.

Uudistuksessa tulisi vielä pohtia, onko kahden päällekkäisen järjestelyn ylläpito tarpeellista ja mitä lisäarvoa kaksi eri ja osin päällekkäistä ohjausvälinettä aidosti tuovat? Resurssien käytön tehokkuutta koskevat tavoitteet olisi hyvin hallittavissa yksinomaan BREF:ien mukaisilla johtamisjärjestelmillä (kuten nykyäänkin valtaosassa IED-laitoksia) eikä antaa ympäristötehokkuustasoista samaan aikaa erillisiä lupamääräyksiä. Jos lupamääräyksiä on johtamisjärjestelmän lisäksi annettava, on tällä väistämättä päällekkäisyyden lisäksi lupamenettelyn kestoa pidentävä vaikutus.

Ehdotetussa uudessa 14 a artiklan 2. kohdassa säädettäisiin ympäristöjohtamisjärjestelmän minimisisällöstä. Alakohdan iii) mukaan järjestelmän tulisi kattaa vaarallisten aineiden käytöstä johtuvien riskien estäminen ja vähentäminen. Edelleen kohdassa d) ehdotetaan säädettäväksi kemikaali-inventaarioista, jonka tulisi kattaa kaikki laitoksella sijaitsevat vaaralliset aineet, riskin arvio niiden riskeistä ihmisterveydelle ja ympäristölle ja analyysi niiden korvattavuudesta turvallisemmilla vaihtoehdoilla. Asiassa tulee ottaa huomioon REACH-asetus ja sen vaatimukset päällekkäisen sääntelyn ja ristiriitaisten vaatimusten välttämiseksi. Säännösehdotusta tulee korjata niin, että kemikaali-inventaario tehdään laitoksella sijaitseville relevanteille eli kyseessä olevan laitoksen päästöjen kannalta merkityksellisille vaarallisille aineille vain, jos vastaavaa arviota ei ole tehty REACH-rekisteröinnin yhteydessä tai osana direktiivin 89/391/EY menettelyjä (neuvoston direktiivi työntekijöiden turvallisuuden ja terveyden parantamisen edistämiseksi)

Johtamisjärjestelmissä joudutaan käsittelemään tietoa, jotka liittyvät suoraan liikesalaisuuksina pidettäviin tietoihin. Tästä syystä on selvää, että johtamisjärjestelmästä voidaan julkaista vain sellaista yleisellä tasolla olevaa tietoa, joka ei liikesalaisuuden piiriin kuulu. Liikesalaisuuksien lisäksi on tärkeää ottaa huomioon turvallisuus ja sen sensitiivisyys, eli huomioitava se ettei kaikki tieto johtamisjärjestelmistä ole yleisen turvallisuuden nimissä järkevää julkaista kaikkien saataville. Tässä vaiheessa asiaan on vaikea ottaa tarkempaan kantaa, sillä johtamisjärjestelmän keskeinen sisältö määrittyisi vasta BREF-asiakirjan valmisteluprosessin yhteydessä.

5) Epäpuhtaudet veteen, ilmaan ja maaperään

Lupamenettelyssä huomioonotettavien epäpuhtauksien määrä kasvaisi moninkertaiseksi nykyisestä (nyt 13 epäpuhtautta vesipäästöille, 13 ilmapäästöille, ehdotus 91 epäpuhtautta). Ehdotusta olisi täsmennettävä sillä se ei esimerkiksi vastaa seuraaviin kysymyksiin:

  • onko tarkoituksena määrittää merkittävät epäpuhtaudet ja keskittyä niihin (vrt. CWW BAT inventaarioajattelu)?
  • Kaikista epäpuhtauksista ei välttämättä ole mittausdataa. Lisäksi vain sellaisille epäpuhtauksille pitäisi asettaa määräyksiä, jotka ovat mahdollisia kyseisellä laitoksella ei siis kaikille aineille, ettei tehdä turhaa analyysiä.
  • riskiperusteista arviointia pidettiin välttämättömänä
  • esityksestä ei käy ilmi, tarkastellaanko epäpuhtauksia sekä ilmaan että veteen?

6) Ehdotuksen vaikutus lupamenettelyyn, sen kestoon ja kustannuksiin

Erityisenä puutteena direktiivin uudistusehdotuksessa voidaan pitää sitä, ettei siinä kiinnitetä lainkaan huomiota kansallisten ympäristölupamenettelyjen kestoon, byrokratian lisääntymiseen ja kustannuksiin. On arvioitavissa, että kaikki kasvavat ja osin merkittävästikin. Erityisen haitallista tämä on vihreän siirtymän kannalta, sillä esimerkiksi Suomessa yksinomaan ympäristölupamenettely kestää keskimäärin yli vuoden. Tämän lisäksi saatetaan tarvita YVA-arviointi, kaavapäätös, kemikaaliturvallisuuslupa ja mahdollisesti muitakin kansallisia lupia tai niiden uusimisia Valitukset tuomioistuimeen lisäävät käsittelyaikaa 1-3 vuotta.

Olemme arvioineet, että pelkästään ehdotuksen mukaiset uudet selvitysvelvoitteet pidentävät ympäristölupamenettelyn viranomaiskäsittelyä noin 6–8 kuukautta. Lisäksi uudet lupamenettelyn piiriin tulevat toimialat ja toiminnot sekä uudet sitovat velvoitteet lupamääräyksineen vaativat merkittäviä lisäresursseja kansallisiin lupaviranomaisiin, joita ei välttämättä ole nopeasti saatavilla. Tämä suunta on ehdottomasti väärä, jos EU haluaa, että yritykset voivat vastata vihreään siirtymään ripeässä aikataulussa.

EU-tasolla tulisi ehdottomasti tehdä ehdotuksia, jotka nopeuttavat lupamenettelyä ja siten vihreää siirtymää. Nyt tällaiset ehdotukset puuttuvat komission esityksestä kokonaan. Tässä tarkoituksessa mallia voitaisiin ottaa uusiutuvan energian RED-direktiivin (EU) 2018/2001 artikla 16:sta, jossa määrätään sekä yhteyspisteestä, josta luvanhakija saa keskitetyn viranomaispalvelun, että viranomaiskäsittelyn kestosta. IED-laitosten lupakäsittely tulisi ottaa käyttöön määräaika, joka ei saisi olla 8 kuukautta pidempi. Lisäksi eläinsuojille ehdotettua lupaa kevyempää menettelyä tulisi voida soveltaa akkujen valmistuksessa ja kaatopaikoilla.

7) Soveltamisala

Komissio haluaa ehdotuksessaan laajentaa IED:n soveltamisalaa ja luoda mahdollisuuden lisätä uusia toimialoja tai hankkeita tarpeen mukaan. Kemianteollisuus näkee tämän laajentamismahdollisuuden huonona sääntelynä, joka lisää epävarmuutta ja ennakoimattomuutta Euroopan toimintakentässä. Näemme, että näin merkittävät muutokset soveltamisalaan tulisi tehdä direktiiviä muuttamalla.

Lähteet:

Ilmastotavoitteen asettaminen.

Kasvihuonekaasupäästöt, trendi

Tiekartta

Responsible Care tuloksia