Hyppää sisältöön

Jaana Neuvonen: Kinkka, loikka ja hyppy uuteen

Etlan 12.4.2021 julkistamassa raportissa Neuvottelujärjestelmät: Tutkimustuloksia ja maiden välisiä vertailuja käsitellään työehtosopimusjärjestelmän merkitystä työllisyydelle, tuottavuudelle ja palkkakehitykselle.

Muutokset tapahtuvat hitaasti. Kello käy ja aika matelee. Suomessa on pysytty liittotasoisessa koordinoidussa sopimisessa, kun taas vertailumaissa siirryttiin hajaantuneempaan, mutta koordinoituun järjestelmään 1990-luvulle tultaessa. Vertailumaiden työllisyys-, kilpailukyky ja palkat ovat nekin kehittyneet eri tahdissa kuin Suomessa.

 

Hajautettu koordinoitu palkanmuodostus on yhteydessä työllisyyden kasvuun

Työllisyysasteeseen vaikuttaa positiivisesti se, että palkankorotuksia pystytään sovittamaan vallitsevaan taloustilanteeseen ja näin ollen välttämään kilpailukykyä rapauttavia sopimuksia. Koordinaatio saattaa helpottaa shokkeihin sopeutumista, jos se helpottaa työehtojen sopeuttamista taantumissa.

Suomalaiset yritykset sopeutuvat ulkoisiin shokkeihin sopeuttamalla työvoiman määrää, eivätkä sopeuta tuntipalkkoja, normaaleja- tai ylityötunteja tai henkilöstön vaihtuvuutta. Yrityskohtaiset, omaan taloustilanteeseen sopivat neuvottelut ylläpitävät sellaisiakin toimipaikkoja, jotka lopettaisivat alakohtaisesti palkankorotuksista sovittaessa. Palkat nousevat nopeammin, kun työllisyys kasvaa yrityksessä, mutta työllisyyden lasku johtaa heikkoon palkkojen laskuun ja vasta viiveellä.

 

Suomessa hyvät mahdollisuudet siirtyä kolmiloikalla eteenpäin

Suomessa olisi myös täydet edellytykset siirtyä nopeasti entistä enemmän hallittuun koordinoituun palkanmuodostukseen. Neuvottelujen hajautuminen kun edellyttää hyviä työelämän suhteita ja me suomalaiset pärjäämme vertailussa parhaimmassa päässä mitattuna luottamuksella, ristiriitojen kokemuksella, työntekijöiden osallistumisella tai sosiaalisen vuoropuhelun laadulla. Näiden ominaisuuksien mukaan Suomessa pitäisi olla samankaltaiset edellytyksen kuin Ruotsissa ja Tanskassa neuvottelujärjestelmän hajautumiselle.

On vaikea irtaantua mukavuusalueelta ja olla se ensimmäinen, joka lähtee uskaliaasti tekemään uutta. Olemme seuranneet kilpailijamaidemme kehittymistä ja notkahduksia sekä hioneet omat työelämätaitomme huippuun.

Kolmiloikkaa on pidetty fyysisiltä, teknisiltä ja koordinatiivisilta ominaisuuksiltaan yhtenä yleisurheilun haastavimmista lajeista. On aika vetää keuhkot täyteen ilmaa, ottaa päättäväinen ilme kasvoille, kiihdyttää vauhtia – ja – ottaa kinkka, loikka ja hyppy!

Jaana Neuvonen

Johtava asiantuntija, Työelämä