Jakeluvelvoite – mikä se on ja miksi sen laskeminen olisi tehoton keino pumppuhintoihin
Viime viikkojen mediaotsikoita on dominoinut jakeluvelvoitekeskustelu. Kerromme tässä tekstissä, mitä jakeluvelvoite tarkoittaa ja miksi se kiinnostaa tavallisen autoilijan lisäksi myös teollisuutta.
Jakeluvelvoite tarkoittaa, että polttoaineita myyvien yhtiöiden on lain mukaan sekoitettava bensiiniin ja dieseliin tietty määrä uusiutuvia polttoaineita. Vuonna 2026 osuus on 19,5 prosenttia. Teollisuus seuraa jakeluvelvoitteeseen liittyviä poliittisia päätöksiä tarkasti, koska niillä on Suomelle laajempi merkitys. Jos jakeluvelvoitetta lasketaan, uusiutuviin polttoaineisiin tehdyiltä investoinneilta ja investointiaikeilta menee osa markkinasta.
Uusille, ilmastoystävällisille tuotteille tarvitaan ostajia. Jakeluvelvoite luo tällaista kysyntää: laki velvoittaa polttoaineyhtiöt myymään tietyn osuuden uusiutuvia polttoaineita. Velvoitteen voi täyttää esimerkiksi biopolttoaineilla tai vihreästä vedystä valmistetuilla polttoaineilla.
Yritykset investoivat vain, jos ne voivat luottaa sääntöjen pysyvyyteen. Siksi päättäjien on pidettävä linjansa myös silloin, kun maailmantilanne on vaikea. Nyt polttoaineiden hintoja nostavat erityisesti Hormuzinsalmen kriisi ja Venäjän hyökkäyssota.
Kemianteollisuuden yritykset toivovat ennen kaikkea, että teollisuuspolitiikka pysyy johdonmukaisena vuodesta toiseen. Kun säännöt pysyvät, Suomeen uskalletaan investoida. Se vahvistaa teollisuutta ja parantaa Suomen kykyä selvitä kriiseistä.
Jakeluvelvoitteen laskeminen veisi päinvastaiseen suuntaan. Keskimääräinen autoilija hyötyisi siitä joitakin euroja kuukaudessa ja vaikutus näkyisi hinnoissa useiden kuukausien, jopa vuoden viiveellä, sillä polttoainehintasopimukset ovat pitkiä ja voimassa pitkälle ensi vuoteen. Sen sijaan Suomen maine luotettavana investointimaana kärsisi, ja puhtaan siirtymän hankkeet voisivat siirtyä muualle. Pahimmassa tapauksessa Suomelle koituisi kymmenien miljoonien eurojen kustannukset, jos ilmastotavoitteet jäisivät saavuttamatta.
Suomalaisen kemianteollisuuden tahtotila on jo pitkään ollut hiilineutraalius vuoteen 2045 mennessä. Olemme hyvällä tiellä, ja tässäkin asiassa osa globaalia kokonaisuutta. Jakeluvelvoite on synnyttänyt Suomeen investointeja, TKI-toimintaa ja kestävien polttoaineiden tuotantoa. Se ei ole ainoastaan ilmastopolitiikkaa vaan myös kestävää teollisuuspolitiikkaa.
