Hyppää sisältöön
Ostoskori
Ostoskori
Lausunnot

​​Kemianteollisuus ry:n lausunto ehdotukseen Suomen merenhoitosuunnitelman seurantaohjelmaksi vuosille 2026–2032​ 

Kemianteollisuus rylausunnot
Kemianteollisuus ry kiittää mahdollisuudesta lausua seurantaohjelmaehdotuksesta. Seurantaohjelma on olennainen osa merenhoitosuunnitelmaa ja sen tehtävänä on tuottaa tietoa meriympäristön tilan arviointiin sekä hyvän tilan saavuttamisen edistymisen seurantaan. 

Kemianteollisuus ry pitää tärkeänä, että seurantaohjelma tuottaa päätöksenteon kannalta vertailukelpoista ja alueellisesti edustavaa tietoa koko merenhoitoalueelta. Tämä edellyttää, että eri tietolähteiden (pitkäjänteinen viranomaisseuranta, velvoitetarkkailut ja muut viranomaisaineistot) käyttöehdot, rajoitteet ja yhdistämisperiaatteet kuvataan läpinäkyvästi. 

1) Velvoitetarkkailuun perustuva arviointi – edustavuus, vinoumat ja maantieteellinen kattavuus 

Seurantaohjelma kattaa koko Suomen merialueen talousvyöhykkeen ulkorajasta rantaviivaan. Rannikkovedet määritellään yhden meripeninkulman etäisyydelle uloimmista maastokohdista avomeren suuntaan. 

Seurantaohjelmassa todetaan, että ympäristölupiin liittyvästä meri- ja rannikkovesiin kohdistuvasta tarkkailutoiminnasta (ns. velvoitetarkkailusta) saatavaa tietoa hyödynnetään tilanarvioissa, mutta velvoitetarkkailu on luonteeltaan lupiin sidottua, luvanvaraisen toiminnan vaikutusten alaisille alueille ja ajanjaksoille määriteltyä ja poikkeaa ympäristöhallinnon ylläpitämästä pitkäjänteisestä seurannasta. 

Seurantaohjelman riittävyysosiossa lisäksi todetaan, että velvoitetarkkailu- ja ympäristövaikutusten arviointihankkeisiin sisältyville havaintopaikoille on tyypillistä keskittyminen paineita aiheuttavien toimintojen läheisyyteen, kun taas ympäristöhallinnon ylläpitämä pitkäjänteinen seuranta pyrkii seuraamaan yleistä meren tilaa. 

Kemianteollisuus ry korostaa, että jos velvoitetarkkailuaineistoja käytetään osana koko merenhoitoalueen tilan arviointia, tulee arviointimenetelmissä eksplisiittisesti huomioida aineiston kohdennettu luonne ja maantieteellinen painottuminen. Kemianteollisuus ry:n näkemyksen mukaan velvoitetarkkailupisteet painottuvat käytännössä rannikon vaikutusalueille, mukaan lukien jokivaikutteiset vyöhykkeet, mikä voi johtaa tilastolliseen vinoumaan ja yleistämisvirheeseen avo- ja talousvyöhykkeen tilaa arvioitaessa. 

Esitämme, että seurantaohjelmaan lisätään kuvaus siitä, miten velvoitetarkkailuaineistoja voidaan käyttää (tai rajata) eri merivyöhykkeiden tilanarvioissa siten, että aineiston edustavuus varmistetaan. Tämä voi edellyttää esimerkiksi vyöhykekohtaista tarkastelua (rannikkovedet/aluemeri/talousvyöhyke), aineistojen painotusta, ositusta tai muuta tilastollista korjausta sekä erillistä avomeri- ja talousvyöhykeseurantaa niille tarkoituksenmukaisilla menetelmillä. 

2) Jokisuiden vaihettumisvyöhyke (estuaarit) – direktiivin mukainen tarkastelu ja erottelu 

Vesipuitedirektiivissä pintavesimuodostuma voi sisältää jokisuiden vaihettumisalueen (vaihettumisvedet), ja vaihettumisvedet määritellään jokisuiden lähistöllä oleviksi osittain suolaisiksi vesiksi, joissa on merkittäviä suolattoman veden virtauksia. Jokien mukana kulkeutuu esimerkiksi vierasaineita, ravinteita ja kiintoainesta, jotka sekoittuvat vaiheittain suolaiseen rannikkoveteen. Suomalaisessa vesienhoitosuunnittelussa ei ole otettu käyttöön vesipuitedirektiivissä säädettyjä jokisuiden vaihettumisalueita, joiden fysikaaliset ja kemialliset tekijät määräävät jokisuiden vaihettumisalueiden ominaispiirteet ja siten eliöyhteisön rakenteen ja koostumuksen. Ilman vaihettumisvyöhykkeen määritelmien soveltamista edellä kuvattujen alueiden merkitys vesien luokittelussa jää yleisen asiantuntija- ja viranomaisarvioinnin varaan, jolloin vesimuodostuman tila-arvio saattaa sisältää suurta epävarmuutta ja voimakkaita ääripäitä. Direktiivin mukaan Itämeri on yksi luonnontieteellinen alue missä vaihettumisvyöhykkeitä voidaan soveltaa. 

Kemianteollisuus ry esittää, että seurantaohjelmassa jokisuiden vaihettumisvyöhykkeiden rajat tulisi selvittää ja raportoida vähintään osana rannikkovesimuodostuman tilan luokan määrittämistä. Tällä menettelyllä voitaisiin selkeämmin erotella hajakuormituksen ja vaihettumisvyöhykkeillä sijaitsevien pistekuormittajien merkitystä vesimuodostuman tilaan sekä vähentää epävarmuutta rannikkovesien ja avo- ja talousvyöhykkeen vesimuodostumien pintaveden seurantapisteiden välillä.  Koska merenhoidon suunnittelu kattaa rannikkovedet, aluemeren ja talousvyöhykkeen, velvoitetarkkailuilla ei lähtökohtaisesti voida kattaa edustavasti kaikkia näitä vyöhykkeitä. Kemianteollisuus ry:n näkemyksen mukaan velvoitetarkkailut ovat pääosin painottuneet rannikolla vaihettumisvyöhykkeiden alueille ja niiden huomioon ottaminen (selkeät rajaukset, vyöhykekohtaiset indikaattorit ja tulkintaperiaatteet) parantaisivat koko merenhoitoalueen tilanarvion edustavuutta. 

3) Paineet ja kuormitus – painotuksen tasapainottaminen ja yhteys vesienhoitoon 

Kemianteollisuus ry esittää, että lausunnon painotusta tarkennetaan siten, että paineita ja kuormitusta tarkastellaan tasapainoisesti koko meriympäristön näkökulmasta. Seurantaohjelman mukaan ihmispaineisiin liittyvää seurantatietoa kootaan pitkäjänteisestä seurannasta (esimerkiksi jokien mereen tuoman ravinnekuormituksen seuranta sekä typen laskeuman mittaaminen ja mallintaminen), toiminnanharjoittajien lupiin liittyvästä tarkkailutiedosta sekä muusta viranomaisille toimitettavasta asiaankuuluvasta tiedosta. 

Seurantaohjelmassa myös todetaan, että rannikkovesillä seuranta rakentuu vesienhoidon ekologisen tilan seurannan perustalle ja tuottaa tietoa erityisesti rehevöitymisen, pohjan häiriintymisen sekä haitallisia ja vaarallisia aineita koskevan tilan arviointiin. 

Kemianteollisuus ry korostaa, että rannikon toiminnanharjoittajien velvoitetarkkailu kytkeytyy käytännössä vahvasti vesienhoidon (VPD) näkökulmasta toteutettavaan paine- ja kuormitustarkasteluun, eikä se sellaisenaan ole suunniteltu kuvaamaan koko merenhoitoalueen (avomeri ja talousvyöhyke mukaan lukien) tilaa. Siksi velvoitetarkkailuaineistoja tulee käyttää ensisijaisesti niiden alkuperäiseen tarkoitukseen (paikallisten vaikutusten seuranta) ja täydentää niitä merenhoidon edellyttämällä avomeri- ja talousvyöhykeseurannalla. Sama lähtöaineistojen luotettavuuden selkeä kuvaaminen toistuu seurantaohjelman kalastoon liittyvissä tietotarpeissa, joissa “kaupallisen kalastuksen alue” ravinnon epäpuhtauksien seurannan osalta kytkeytyy vahvasti edellä mainittuihin velvoitetarkkailujen tietoihin. 

4) Tiedonhallinta ja tulosten tulkittavuus 

Kemianteollisuus ry pitää tärkeänä, että seurantaohjelman toimeenpanossa kuvataan ymmärrettävästi tiedon kulku (mitä kerätään, minne tallennetaan ja miten raportoidaan) sekä varmistetaan tulosten jäljitettävyys. Erityisesti silloin, kun tilanarvioissa yhdistetään pitkäjänteistä viranomaisseuranta-aineistoa ja velvoitetarkkailuaineistoja, tulee esittää aineistojen käyttöehdot, rajoitteet sekä periaatteet, joilla varmistetaan vertailtavuus eri merivyöhykkeiden välillä. 

Yhteenveto (Kemianteollisuus ry:n esitykset) 

  • Velvoitetarkkailuaineistojen kohdennettu luonne ja rannikkopainottuminen on huomioitava tilanarvioissa: menetelmät yleistämisvirheiden ja tilastollisen vinouman välttämiseksi (vyöhykekohtaisuus, painotus/ositus, täydentävä avomeri- ja talousvyöhykeseuranta) on kuvattava. 
  • Jokisuiden vaihettumisvyöhykkeet (estuaarit) tulee käsitellä direktiivin mukaisesti ja erottaa selkeästi rannikko-, avomeri- ja talousvyöhyketarkasteluissa. 
  • Paine- ja kuormitustarkastelun painotusta tulee tasapainottaa: rannikon velvoitetarkkailu on ensisijaisesti paikallisten vaikutusten ja vesienhoidon seurantatarpeiden aineisto, eikä yksinään edusta koko merenhoitoaluetta. 
  • Tiedonhallinnan, laadunvarmistuksen ja aineistojen yhdistämisen periaatteet on esitettävä läpinäkyvästi, jotta tulokset ovat tulkittavia ja vertailukelpoisia. 

Lue seuraavaksi