Oppeja Responsible Care -seminaarista: Vaikuttava turvallisuus- ja vastuullisuustyö syntyy yritysten arjessa
Kemianteollisuuden Responsible Care -yhteisö kokoontui jälleen tiistaina 4.11.2025 vuosittaiseen seminaariin. Päivä rakentui kolmesta kokonaisuudesta: Aamupäivällä kuultiin esityksiä turvallisuuteen ja hyvinvointiin liittyen, iltapäivällä paneuduttiin kestävyysraportoinnin teemoihin, sekä tietysti itse RC-ohjelman kehitystyöhön. Sofia Helsingin Lyhtysalissa pidetty tapahtuma päättyi perinteisesti vapaamuotoiseen verkostoitumiseen skumpan ja hyvän keskustelun merkeissä.
Työturvallisuuden ja -hyvinvoinnin osalta viesti oli kirkas: turvallisuuskulttuuri ei synny yksin kampanjoilla, tarvitaan pitkäjänteistä arjen tekoja ja yhteistyötä. Työhyvinvointikorttikoulutusta antavien Juha Teerimäen (Kemianteollisuus ry) ja Mia Adolfssonin (Ylemmät Toimihenkilöt, YTN) puheenvuorot toivat konkreettisia keinoja työkuormituksen hallintaan, osaamisen varmistamiseen ja esihenkilötyön tukemiseen. Esityksessä muistutettiin, että hyvinvoiva henkilöstö on yrityksen tuottavuuden, laadun ja asiakastyytyväisyyden perusta.
Kesällä 2025 järjestetyn RC-turvallisuuspalkinnon raati ja voittajat toivat lavalle käytännön esimerkkejä turvallisuustyöstä: Tomi Lounema (Tukes) kuvasi viranomaisnäkökulmaa, Antti Karttunen (Aalto-yliopisto) esitteli AALTOLAB-virtuaalilaboratorioita työturvallisuuskoulutuksen tukena ja Sampsa Saranki (Kraton Oy) avasi, miten mm. “gemba-kävelyt”, luodut urakoitsijaturvallisuuden prosessit, sekä Safety Days -koulutukset vahvistavat turvallisuuskulttuuria, psykologista turvallisuutta ja sitoutumista jatkuvaan parantamiseen koko organisaatiossa. Vesa Kotaviita (Teollisuusliitto) tiivisti turvallisuuskulttuurin ydinaskeleet: vaaratietoisuus ja ennakointi, syyttelyn sijaan oppiva raportointikulttuuri, selkeät vastuut ja johdon sitoutuminen.
Aamupäivän lopuksi kerrattiin viime kierroksen Responsible Care -tuloksia ja notkahdusta työtapaturmaluvuissa. Vaikka nollatapaturmia raportoivia yrityksiä on paljon, vaihtuvuus, kuormitustekijät ja työn organisoinnin muutokset muistuttavat siitä, että työturvallisuuden ylläpito vaatii jatkuvaa, järjestelmällistä työtä – ja ennen kaikkea avointa keskustelua ja osallistamista työyhteisössä.
Iltapäivällä syvennyttiin EU-kestävyysraportointiin ja Responsible Care-kehitykseen. Saara Lähdetie (Kemira) kuvasi ensimmäisen aallon CSRD-raportoinnin käytännön toteutusta: miten aikataulut kytkettiin talousraportoinnin rytmiin ja miten kaksoisolennaisuusanalyysi määritteli raportoinnin laajuuden. Ilmeiseksi kävi, miten dokumentaation ja varmennuksen valmistelu ennakkoon niin pitkälle kuin mahdollista säästää kallisarvoista työaikaa. Esityksessä korostui yhteistyö, selkeä aikataulutus ja vertaileva sparraus muiden kanssa.
Rosa Degerman (Bureau Veritas) kävi läpi Omnibus-esityksen ja ESRS-päivitysten vaikutuksia sekä VSME-standardin roolia arvoketjuviestinnän sujuvoittajana, joka tarjoaa pk-toimijoille yhteismitallisen tavan vastata tietopyyntöihin ilman kohtuutonta hallinnollista taakkaa.
Puheenvuoro muistutti, että raportointi on joukkuelaji: Kun vaatimukset elävät, kokonaisuus pysyy hallittavana. Tämä edellyttää selkeästi jaettuja rajapintoja ja vastuita, VSME-pohjan systemaattista hyödyntämistä arvoketjussa sekä avointa keskustelua yritysten, toimittajien ja varmentajien kesken.
Iltapäivän RC-kehitysosuudessa pureuduttiin biodiversiteetin raportoinnin selkeyttämiseen. Katarina Dahlman (Kemiateollisuus ry) kertoi tavoitteesta madaltaa erityisesti PK-yritysten kynnystä tuoda esiin luontotyötä. Lilli Puntti avasi Kiilto Oy:n biodiversiteettityötä käytännön esimerkein: miten tiekartan, mittareiden ja pienten käytännön tekojen kautta rakennetaan työtapoja luonnon monimuotoisuuden suhteen.
Muissa RC-uudistuksissa tuotiin esiin energiajakaumaraportoinnin yksinkertaistaminen, Scope 3 -päästöjä ruvetaan harjoittelemaan kuljetusten osata. Selkeytystä vaaditaan lisää huolta- ja erityistä huolta aiheuttavista aineista, sekä myös mikromuoveista. Nämä indikaattorit jäävätkin vielä ensi vuoden raportoinnissa julkaisematta.
RC-seminaarin keskustelut vahvistivat jälleen työturvallisuuden ja työhyvinvoinnin merkitystä koko yrityskentälle: kun hyvinvointi syntyy arjen työstä – perehdytyksestä, yhteisistä pelisäännöistä ja avoimesta palautekulttuurista – myös laatu, tuottavuus ja henkilöstön pysyvyys vahvistuvat.
Toinen merkittävä oppi on yhteistyön voima. RC-ohjelman parasta antia on mielestäni se, että saamme eri toimijat saman pöydän ääreen: yritykset, työntekijäjärjestöt, viranomaiset ja asiantuntijat. Kun keskustelu käynnistyy, hyvät käytännöt ja tieto alkavat liikkua ikään kuin itsestään – siitä syntyy konkreettisia parannuksia niin tehtaan lattialla kuin raportointipöydissäkin. Juuri tällainen vuorovaikutus on Responsible Care -yhteisön ydin: yhdessä oppiminen, vertaisverkoston tuki ja jatkuva parantaminen, joka näkyy turvallisuudessa, hyvinvoinnissa ja vastuullisuustyön kehittymisessä.
