Hyppää sisältöön
Ostoskori
Ostoskori
Lausunnot

​​Kemianteollisuus ry:n lausunto kuluttaja-asiamiehen linjauksesta Vastuullisuus- ja ympäristöväittämät markkinoinnissa​ 

Kemianteollisuus rylausunnot
Kemianteollisuus (KT) ry kiittää mahdollisuudesta lausua kuluttaja-asiamiehen linjausluonnoksesta, joka koskee vastuullisuus- ja ympäristöväittämiä markkinoinnissa.

Kuluttajien vaikutusmahdollisuuksien lisäämistä vihreässä siirtymässä koskevan direktiivin (EU) 2024/825 täytäntöön panemiseksi muutettiin kuluttajansuojalakia (38/1978). Lisäksi kuluttajien kannalta sopimattomasta menettelystä markkinoinnissa ja asiakassuhteissa annettu valtioneuvoston asetus (601/2008) korvattiin uudella asetuksella (664/2026). Muutokset koskevat vastuullisuusväittämiä, ympäristöväittämät mukaan lukien, joten ajantasainen ohjeistus on yrityksille tarpeen.

Kemianteollisuus pitää linjauksen päivittämistä tärkeänä ja tukee tämän lainsäädännön ja kuluttaja-asiamiehen linjauksen tavoitteita kitkeä viherpesua, lisätä kuluttajien luottamusta ja edistää tasapuolista kilpailua, koska harhaanjohtavat väittämät vääristävät kilpailua niiden yritysten kustannuksella, jotka viestivät vastuullisuustyöstään totuudenmukaisesti.

Tavoitteiden saavuttaminen ei kuitenkaan saa johtaa siihen, että yritysten asiallinen ja totuudenmukainen viestintä niiden tekemästä vastuullisuustyöstä vähenee, minkä vuoksi myös kuluttaja-asiamiehen linjauksen tulee olla mahdollisimman yksiselitteinen. Nostamme alla esiin linjauksen kohtia, joita tulisi mielestämme tarkentaa.

4.1, Yleisten ympäristöväittämien käyttäminen
Elinkeinonharjoittajaa koskevat ympäristöväittämät

Kuluttajansuojalain 2 luvun 6 b §:n 3 momentin mukaan ympäristöväittämällä tarkoitetaan markkinoinnissa tai asiakassuhteessa esitettyä viestiä, merkintää tai muuta tietoa, jonka esittäminen ei ole pakollista. Väittämässä todetaan tai luodaan se vaikutelma, että kulutushyödykkeellä, sen tuoteluokalla, tuotemerkillä taikka elinkeinonharjoittajalla on myönteinen tai vähemmän haitallinen vaikutus ympäristöön tai ettei sillä ole vaikutusta ympäristöön. Määritelmä kattaa siis myös elinkeinonharjoittajaa itseään koskevat viestit.

Kemianteollisuus saa jäsenyrityksiltään kysymyksiä erityisesti elinkeinonharjoittajia koskevista ympäristöväittämistä. Epävarmuus siitä, millaiset yritystä koskevat väittämät ovat kiellettyjä, on johtanut jopa siihen, että osa yrityksistä välttää vastuullisuusviestintää, jottei viestejä tulkittaisi kielletyiksi väittämiksi. Tämä koskee erityisesti yritysten viestintää niiden verkkosivuilla.

Kehitys ei vastaa sääntelyn tarkoitusta. Sääntelyn tarkoituksena on puuttua harhaanjohtaviin ja perusteettomiin väittämiin eikä estää täsmällisen ja todennettavissa olevan tiedon antamista yrityksen toiminnasta. Vastuullisuustyöstä kertominen on tärkeää, koska sen avulla kuluttajat, asiakkaat, sijoittajat ja muut sidosryhmät saavat tietoa yrityksen toiminnasta. Jos yritykset lakkaavat viestimästä tästä asiasta, saatavilla oleva tieto vähenee, mikä on vihreän siirtymän tavoitteiden vastaista.

Sääntely koskee kuluttajiin kohdistuvaa markkinointia, ja arvioinnissa keskeistä on vaikutus kuluttajan ostopäätökseen. Yrityksille on kuitenkin epäselvää, milloin esimerkiksi yritysten verkkosivuilla oleva tieto kytkeytyy tiettyyn kulutushyödykkeeseen ja muuttuu kuluttajansuojalaissa tarkoitetuksi markkinoinniksi. Esitämme, että linjauksessa todetaan selvemmin, että yritys voi kertoa vastuullisuustyöstään, kun viestintä on täsmällistä, totuudenmukaista ja todennettavissa olevaa. Linjausta selkeyttäisivät konkreettiset esimerkit sallituista viesteistä, kuten tietyn toimenpiteen ja sen mitattavan tuloksen kuvaamisesta, sekä niiden rinnalla esimerkit kielletyistä yleisistä ympäristöväittämistä.

Mielestämme linjauksen kohtaa “Kuluttaja-asiamies suosittelee käyttämään yleisten vastuullisuusväittämien sijaan täsmällisempiä väittämiä, joilla kuluttajille kerrotaan konkreettisesti, millä tavalla tuote, palvelu tai yritys on vastuullinen” tulisi siis täsmentää. Linjauksessa olisi hyvä kertoa esimerkiksi, kuinka yksityiskohtaisesti verkkosivuilla esitettyjen väittämien perusteet ja käytetyt menetelmät tulee avata.

4.1.2. Milloin yleistä ympäristöväittämää voi käyttää?
Erinomaisen ympäristönsuojelullisen tason osoittaminen

Kuten linjausluonnoksessa todetaan, yleisiä ympäristöväittämiä saa käyttää vain, jos niiden erinomainen ympäristönsuojelullinen taso voidaan osoittaa. Tunnustettu erinomainen ympäristönsuojelullinen taso voi perustua esimerkiksi ETA-maassa virallisesti tunnustettuun kansalliseen tai alueelliseen standardin EN ISO 14024 mukaiseen tyypin I ympäristömerkkijärjestelmään.

Tästä huolimatta linjauksessa todetaan, että vain EU-ympäristömerkki ja Joutsenmerkki osoittavat Suomessa tunnustettua erinomaista ympäristönsuojelullista tasoa. Linjausta tulisi tältä osin muuttaa, jottei siitä synny vaikutelmaa, että vain nämä kaksi merkkijärjestelmää olisivat Suomessa hyväksyttyjä tässä tarkoituksessa. Myös muut vastaavat järjestelmät, kuten saksalainen Blauer Engel (Blue Angel), täyttävät lainsäädännön edellytykset. Jos hyväksyttävät ympäristömerkit rajataan kansallisesti direktiiviä suppeammin vain kahteen merkkiin, se voi heikentää sisämarkkinoiden toimintaa ja asettaa eri jäsenvaltioissa tunnustetut ympäristömerkkijärjestelmät perusteettomasti eriarvoiseen asemaan.

4.3. Kestävyysmerkintöjen käyttäminen
Toimialojen omat vastuullisuusohjelmat ja kestävyysmerkinnät

Valtioneuvoston asetuksen (664/2026) 1 §:n 1 kohdan mukaan kestävyysmerkinnällä tarkoitetaan vapaaehtoista kulutushyödykkeen, prosessin tai yrityksen ympäristöominaisuuksia tai yhteiskunnallisia ominaisuuksia koskevaa merkintää, jonka tarkoituksena on edistää kulutushyödykkeen myyntiä erottamalla kulutushyödyke, prosessi tai yritys muista kulutushyödykkeistä, prosesseista tai yrityksistä. Määritelmän keskeinen edellytys on siis kulutushyödykkeen myynnin edistäminen.

Kestävyysmerkintöjä koskeva sääntely ei kuitenkaan saa estää toimialojen omia vastuullisuusohjelmia ja niihin liittyvää viestintää. Toimialoilla tulee jatkossakin voida olla vastuullisuusohjelmia, ja niistä ja niiden tuloksista tulee voida kertoa. Lisäksi ohjelmiin liittyviä merkkejä tulee voida käyttää, kun niitä ei käytetä kulutushyödykkeen myynnin edistämiseen.

Esimerkki toimialan omasta ohjelmasta on kemianteollisuuden kansainvälinen Responsible Care -ohjelma. Ohjelmaan sitoutuneet yritykset kehittävät toimintaansa esimerkiksi investoimalla vähäpäästöisiin prosesseihin ja kiertotalouteen, mikä tukee kestävää siirtymää koko yhteiskunnassa. Ohjelman avulla seurataan Suomen kemianteollisuuden vastuullisuuden kehittymistä, ja tuloksista viestitään muun muassa päättäjille ja muille sidosryhmille. Kyse on todennettavissa olevasta toiminnan kehittämisestä ja etenkin pk-yritysten tarpeisiin tärkeän vastuullisuustyön tukemisesta. Responsible Care -logoa ei koskaan liitetä suoraan tuotteisiin, vaan sitä käytetään ainoastaan ohjelmasta kerrottaessa.

Kemianteollisuus esittää, että linjauksessa selvennetään, ettei tällaisista ohjelmista ja niihin sitoutumisesta kertomista lähtökohtaisesti pidetä kiellettyinä eikä ohjelmiin liittyviä merkkejä tai logoja kestävyysmerkintöinä, kun viestinnällä ei edistetä kulutushyödykkeen myyntiä. Linjauksessa olisi hyvä täsmentää myös, missä tilanteissa vastuullisuusohjelmiin liittyvä viestintä muuttuu kuluttajamarkkinoinniksi.

Muita huomioita: kansallinen siirtymäaika

Valtioneuvoston asetuksen (664/2026) 4 §:n 3 momentin mukaan asetuksen 2 §:n 1 momentin 4, 29 ja 30 kohtaa sovelletaan vasta 27.3.2027 lukien markkinointiin, joka sisältyy ennen 27.9.2026 markkinoille saatettuun tavaraan tai sen pakkaukseen. Kemianteollisuus pitää kansallista siirtymäaikaa tervetulleena, vaikka se on lyhyt ja soveltamisalaltaan rajattu.

Haluamme muistuttaa, että joillakin kemianteollisuuden tuotteilla voi olla pitkät hyllyajat ja jakeluketjut, joten osa ennen 27.9.2026 markkinoille saatetuista tuotteista voi olla myynnissä vielä kansallisen siirtymäajan päätyttyä. Valvonnassa tulee siksi ottaa huomioon pitkät hyllyajat ja noudattaa suhteellisuusperiaatetta. Kestävyyden näkökulmasta ei ole hyväksyttävää, että tuotteita poistettaisiin markkinoilta tai hävitettäisiin pelkästään pakkauksessa tai tuotteessa olevan väittämän vuoksi, kun tuotteen sisältö ei ole muuttunut ja siihen liittyvä muu markkinointi on korjattu lainsäädännön edellyttämällä tavalla. Linjauksessa tulisi todeta tämä valvonnan periaatteena.

Lue seuraavaksi