Jussi Vehviläinen: Kesätyö Kemiralla oli harkittu hyppy tuntemattomaan
Tätä blogia kirjoittaessani kesätöiden alkamisesta on kulunut kuukausi ja työhaastattelusta on jo aikaa kolme kuukautta. Vuorotyössä aika tuntuu kuluvan paljon päivätöitä ja kouluviikkoja nopeammin.
Käytönnössä parin viikon aikana kun ei tule tehtyä kuin yksi työkierto. Kuukauden aikana on kuitenkin vasta päästy työnteon makuun ja aika on kulunut uutta oppiessa. Joka päivälle mahtuu paljon uutta ja tällä hetkellä kesä tuntuu liian lyhyeltä ajalta sisäistää koko Kemiran Äetsän toiminta ja eihän se onneksi olekaan kesätöiden tarkoitus. Pääpiirteet ja ”toiminnan runko”, kun on hallussa niin hyvin pitäisi pärjätä.
Tämän kesän kesätöiden hakuprosessi tuli aloitettua jo heti vuoden vaihteessa. Itse asiassa prosessi oli itselleni uusi, sillä olin jo vuosia tehnyt töitä eräälle kaasualan yritykselle ja tavallaan juurtunut sinne. Lopulta päätin katkaista siteeni tutulle mukavuusalueelleni, hoitaa keskenjääneet kemiantekniikan insinööri- opinnot loppuun ja etsiä uusia haasteita elämälleni kemianteollisuuden eri osa-alueelta.
Kemianteollisuuden kesätyölaskurista löytyi kattava lista kesätöitä tarjoavista alan yrityksistä. Kemira pisti listasta ensimmäisenä silmään, vaikka tietysti hakemuksia täytettiin myös muihin yrityksiin. Kemiran tehtaille haettiin kesävuoromestareita. Esimiestehtävät olivat juuri sitä mistä halusin saada kokemusta ja tukivat opintojani. Lisäksi vuorotyön tuomat edut eivät olleet ollenkaan pahitteeksi. Kemiran Äetsän tehtaat sijaitsivat lisäksi kohtuullisen ajomatkan päässä asuinpaikkakunnastani, joten kesäasunnon hankkimista ei joutuisi stressaamaan jos paikan mahdollisesti saisi.
Kemiran henkilöstöpäälliköltä tulikin hyvin pian hakemuksen jättämisestä sähköpostilla kutsu videohaastatteluun. Videohaastattelussa kyseltiin kiperiä kysymyksiä leppoisalla asenteella, joihin pyrin vastaamaan parhaani mukaan. Kysymyksiin nauhoitin omat vastaukset kotoa käsin sohvalla istuskellen – melko mukava tapa muuten hoitaa työpaikan hakuprosessia. Hakijan näkökulmasta se oli helppo tapa lähteä hakuprosessiin mukaan ja sai jo vihiä, siitä millainen persoona olisi vastassa mahdollisissa face-to-face haastatteluissa.
Videohaastattelu meni ilmeisesti hyvin, koska kutsu haastatteluun tuli melko pian. Tähän mennessä mistään muusta hakemastani yrityksestä ei ollut kuulunut vielä mitään. Perjantai 13. päivä lähdin ajelemaan kohti Kemiran Äetsän tehdasta. Pieni jännitys päällä saavuin lopulta paikalle, olihan edellisestä työhaastattelustani kulunut jo 9 vuotta. Paikan päällä minut otettiin lämpimästi vastaan, tarjottiin kahvit ja aloitettiin tenttaaminen. Kysymyksiä sateli asiasta jos toisesta, ja vastauksia yritin antaa samaa tahtia. Lopulta haastattelu oli ohi ja huomasin etten ollut ehtinyt edes maistaa saamaani kahvia. Sain pikapalautteen haastattelusta, saaton takaoven kautta pihalle, ja minulle kerrottiin, että viikon päästä tulee ilmoitus miten mahdollisen työpaikan kanssa kävi. Ristiriitaisissa fiiliksissä siitä, miten haastattelu oli mennyt, lähdin ajelemaan kotia kohti.
Viikon päästä puhelin soikin kesken oppitunnin ja soittaja oli Kemiran henkilöstöpäällikkö, joka ilmoitti että saan työpaikan mikäli sen vielä haluan. Asiaa ei tarvinnut kauan miettiä. Nyt olen kuukauden paikkaan tutustunut ja fiilis on edelleen hyvä. Tyhjin taskuin ilman kummempia odotuksia lähdin uusia kokemuksia/haasteita hakemaan ja niitä olen saanut. Ihmiset ovat mukavia ja neuvovat mielellään. Perehdytys on ollut kattavaa ja jatkuu vielä. Tällä hetkellä ainakin paikat ovat tulleet jo tutuiksi ja päivän ns. normirutiini-hommat alkavat olla hallussa. Paljon on kuitenkin vielä opittavaa ja onneksi on myös aikaa oppia.
Jussi Vehviläinen
Lue seuraavaksi
Matias Lönnblad, Prefere Resins Finland: Mieleen on jäänyt monenlaisia tekniikoita ja analyysimetodeja
Erin Pettersson, Borealis: Parasta työssäni on työtehtävien vaihtelevuus ja monipuolisuus
