Eveliina Kunttu: Tulin, näin ja petyin
Pimeää, vaarallista, likaista. On ensimmäinen ajatus kemianteollisuudesta, koska se on teollisuutta. Käyntikorttien selkämyksessä lukee ”Kemia – osa hyvää elämää”. Ihmiset naurahtavat ääneen ja jostain kuuluu kysymys: ”Onko tämä vitsi?”. Kesäkatalyytin kesä alkaa olla puolessa ja on tässä nähty kaikenlaista.
Stereotypiat istuvat tiukassa. Niitä on vaikea muuttaa, sillä stereotyypit ruokkivat itseään. Esimerkiksi sosiaalisen median kuplat ovat omiaan vahvistamaan ennakkokäsityksiä erilaisista ihmisryhmistä.
Kemianteollisuudella on siis ongelma. Stereotypia likaisista tehtaista, jotka tuottavat päästöjä ja aiheuttavat ympäristöongelmia on joillekin kiistämätön fakta. Omia totuuksia on vaikea muuttaa, koska ajattelutavan muutos tarkoittaa myös arvojen muutoksia. Stereotypiat eivät ole pikkujuttu, sillä ne vaikuttavat ihmisten päivittäisiin valintoihin. Muutos ajattelussa on mahdollinen, se kuitenkin vaatii uusia kokemuksia.
Viime viikkojen yritysvierailut ovat avanneet minulle ikkunan maailmaan, johon minulla ei ole ollut aiemmin minkäänlaista kosketuspintaa. Ajatukseni modernista teollisuudesta on muuttunut. Turvallisuus, yhteistyö ja edelläkävijyys ovat nousseet keskeisinä teemoina keskusteluun kaikissa vierailemissani yrityksissä. Siistit tehdasalueet, valoisat laboratoriot ja automatisoidut prosessit ovat yllättäneet minut. Ystäväni yllättyvät, kun kerron kemian alan yrityksistä ja monipuolisista ratkaisuista, joita yritykset tarjoavat. Kemia, todellakin osa hyvää elämää.
Mikä on pettymykseni syy? No lähinnä minä itse. Petyin itseeni ja omiin stereotypioihini. Luulin, että pystyisin katsomaan ennakkoluulojeni ohi, mutta olin väärässä. Olen käynyt pientä itsetutkiskelua ja se on minulle ihan oikein. Mutta onhan se valtava rikkaus, että voi oppia ja huomata omat erehdyksensä, korjata kurssia. Yritysvierailut ovat opettaneet enemmän kuin viikko toimistossa. Uusi maailma on auennut ja yksi stereotypia murtunut.
