Maria Leino: Opiskele sitä, mitä ihan oikeasti haluat tehdä!
Olen Maria Leino, toisen vuoden prosessi- ja materiaalitekniikan insinööriopiskelija Turun ammattikorkeakoulusta. Ikää on 25 vuotta ja ylioppilaaksi valmistuttuani muutin Pohjanmaan metsistä suoraa Turun ydinkeskustaan. Opiskelin terveysalalta itselleni ammatin ja melko pian sen jälkeen aloin uudelleen pohtia tulevaisuuttani: minkälaista työtä haluaisin tehdä vaikka 15 tuntisia työpäiviä? Tai kellon ympäri?
Löysin lukiossa kemiasta ja biologiasta selkeästi mielenkiintoisimmat aiheet ja huomasin jo silloin Turussa koulutettavan bio- ja elintarviketekniikan insinöörejä. Harmikseni olin laittanut paikan vasta toiseksi hakuvaihtoehdokseni. Jonkin aikaa valmistumiseni jälkeen ehdin tehdä hommia terveysalla kunnes huomasin Turun AMK:n mainostavat Prosessi- ja materiaalitekniikan insinöörikoulutuksen täydennyshakua (bio- ja elintarviketekniikan koulutus oli juuri muuttunut laajemmin kemiantekniikkaa käsitteleväksi prosessi- ja materiaalitekniikan insinööritutkinnon kokonaisuudeksi). Jännitin ihan hirveästi pääsykokeita, sillä tiesin sisimmässäni ihan oikeasti haluavani tälle alalle. Ja pääsin!
Turussa insinööriopintoihin on melko erilainen lähestymistapa kuin monessa muussa ammattikorkeakoulussa
Opinnot sisältävät kyllä käytännön laboratoriotöitä ja projekteja, joilla siten kehitetään opiskelijoiden työelämävalmiuksia jo opiskelujen aikana. Opetusmenetelmien tavoitteena meillä on opettaa opiskelijat suunnittelemaan, mitoittamaan ja hallitsemaan erilaisia kemiallisia prosesseja sekä valitsemaan sopivat materiaalit kulloiseenkin käyttökohteeseen. Tuotteiden analysointi ja valmistus opetellaan tämän kaiken ohessa. Turussa, ja etenkin tällä Kemiantekniikan tulosalueella, prosessi- ja materiaalitekniikan insinööriopetusta ohjaavat vahvasti kansainväliset CDIO-standardit. CDIO (conceive, design, implement & operate) tarkoittaa erityisesti insinöörikoulutukseen suunniteltua konseptia opetusmenetelmien suhteen ja sen tavoitteena on tuottaa seuraavan sukupolven insinöörejä.
Mikä meidät toistaiseksi parhaiten erottaa muista korkeakouluista on se, että prosessi- ja materiaalitekniikan opiskelijana voin valita tarjolla olevista opintomoduuleista eniten kiinnostavat moduulit ja siten suunnata opintoni oman kiinnostukseni mukaisesti esimerkiksi biotekniikkaan, elintarviketekniikkaan tai materiaalitekniikkaan. Meistä jokaisesta tulee siis ihan omanlaisensa insinööri valmistumisen jälkeen. Viimeisin moduulini olikin ”Nanotechnology – Future Products & Business Opportunities” ja CDIO-projektini ”Oluen valmistus ja analysointi” yhteistyössä Åbo Akademin ja Turun Yliopiston opiskelijoiden kanssa. Todella mielenkiintoisia molemmat!
Kun päätin lähteä opiskelemaan insinööriksi, päätin samalla ottaa kaiken ilon irti opiskeluajan eri mahdollisuuksista. Ja en nyt tarkoita kouluprojekteja tai jatkuvia opiskelijabileitä, vaikka on niissäkin toki omat puolensa, vaan vaikuttamista ammattikorkeakouluympäristössä. Lähdin mukaan opiskelijayhdistystoimintaan jo ensimmäisenä vuotena ja nyt olen Prosessi- ja materiaalitekniikan opiskelijayhdistys Elba ry:n puheenjohtaja. Opiskelijayhdistystoiminnan kautta olen päässyt tapaamaan monenlaisia yrityksiä (isoja ja pieniä) ja monia muita kemian alalla toimivia yhdistyksiä, ammattiliittoja ja ihan alan ammattilaisia, enkä voisi kuvitellakaan opiskelevani enää ilman toimimista samalla opiskelijayhdistyksessä. Sehän olisi kuin söisi muronsa ilman maitoa! Saatan siis olla vähän erilainen blogisti kuin aikaisemmat Katalyyttien blogistit, sillä haluan myös osoittaa teille kuinka heittäytymällä mukaan aktiivitoimintaan voit erottua massasta ja luoda elinikäisiä kontakteja tai jopa tulevaisuuden yhteistyökumppaneja! Ihan tosi, aina kannattaa osallistua.
